Minulla oli eilen niin paljon tekemistä, etten ehtinyt edes uutta tehtävä ottamaan vastaan. Olen tämän lokakuun ajan askartelutavaran kilpailun emona. Osallistuin siihen yhden kerran ja satuin voittamaan, minä, joka en koskaan voita mitään. No, joka tapauksessa, voittaja hoitaa seuraavan kuukauden blogia  astaki.vuodatus.net , on siis emona. Hän hoitaa osallistujille säännöt ja ottaa vastaan ilmoittautumiset. Emolle lähetetään sitten arvontakuoret, joiden pitää sisältää erilaisia askartelutarvikkeita/materiaalia. Kuukauden lopussa emo sitten arpoo voittajan/voittajat, riippuen siitä montako osallistuja kilpailussa on mukana. Hän lähettää voittajalle kaikki kirjeissä olleet materiaalit ja antaa samalla blogiin käyttärin ja salasanan. Yksinkertaista. Mutta koska minä olen minä, en tyytynyt ihan noin yksioikoiseen systeemin, vaan aloin kehitellä mukaan hiukan omia juttuni. Olen myös "mainostanut" kilpailua, kommentoimalla eri askartelublogeihin kilpailusta. Osallistuja on ollut aikaisemmin aika pieni määrä ja ilmeisesti joinakin kuukausina ei ollenkaan. Toissapäivänä siis lähettelin niitä mainoksia ja otin eilen vastaan muutaman ilmoittautumisen. Jos tämän blogin lukijoissa on askartelevia ihmisiä, käykää tutustumassa kyseiseen kilpailuun ja mielellään vielä ottakaa osaa. Tykkään järjestellä tällaisia juttuja, haluaisin runsaan osanoton, niin juttu olisi mielekäs. Siinä meni osa päivästä.

Eilen laitoin myös koiran- ja kissanpennut myyntiin, ja sitten olinkin puhelimessa varmaan kolmisen tuntia yhteen mittaan. Tähän mennessä olisin myynyt noin viisitoista koiraa. Harmi kun niitä on vain kolme. Mutta tuosta määrästä halukkaita ottajia taatusti löytyy se oikeakin jokaiselle koiralle. Tyttökoiraa useimmat kysyivät, mutta sitten alkoi tulla puheluita myös poikakoirille,ja sopivasti joku halusi lyhytkarvaista ja toinen pojista on sellainen. Ainakin yksi kysyi nimenomaan pitkäkarvaista ja toiselle pojista tulee pidempi turkki. Eli kyllä jokaiselle ottaja löytyy.

Kissatkin laitoin samaan ilmoitukseen, mutta koska ilmoitus oli nimenomaan koira-palstalla, niin eihän kukaan kissaa kysynyt, mutta laitoin ihan muuten vain nekin sinne. Täytyy laittaa kisulit tässä jolloinkin omalle palstalleen. Niiden luovutusikähän on virallisesti 12 viikkoa, ja ne ovat nyt "vasta" kymmenviikkoisia. Minusta ne kyllä on jo niin sosialisoituneita, että saisivat mennä vaikka heti. Yksihän lähtikin jo viime viikolla Ouluun saakka, tätinsä luo. Aivan, tädin luo. Pariskunta, joka siellä asuu, vei meiltä viime kesänä näiden emon siskon Ouluun. Ja ovat aivan ikionnellisia molemmista kissoista. Se mukavaa kuultavaa.

Siinä puhelinrumbassa yritin pakata ikonilaukkuani, kun kurssillekin piti ehtiä.Ja ehdinhän minä. Ikonin maalamisestahan minä kerron tarkemmin tassunhassua.vuodatus.net blogissa. käykää siellä kurkkaamaassa, jos ikonijuttu kiinnostaa. Eihän minun ikoni ole vielä missään vaiheessa, tai onhan se alkuvalmisteluissa ja nyt ensi viikkoon mennessä teen ikonilleni kaiken mitä pystyn. Maalaamisen varmaan aloitankin ensi kerralla.

Tänään olen aikonut osallistua Omaishoitajien virkistysiltapäivään, jos jaksan lähteä. Menin viime yönä nukkumaan taas vasta kahden jälkeen ja olen herännyt seitsemältä. Ja olen siis väsynyt nyt, ohhoh. Näitä Omaishoitajien iltapäiviä on ollut jo aiemminkin oman hoitajuuteni aikana, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi lähteä niihin. Joka kerta kyllä olin ajatellut meneväni vaan ei tullut mentyä. Ja ne olisivat olleet eri paikoissa, ainakin yksi erään järven rannalla, jossa on metsästysseuran mökki saunoineen kaikkineen. No nyt aion kuitenkin osallistua, käydä katsomassa mitä toiminta pitää sisällään.

Ennen olin valmis mihin tahansa tapahtumaan, osallistuin miljoonaan eri kurssitapahtumaan, kävin messuilla ja vaikka mitä. Mutta nyt ei tapahdu enää oikeastaan mitään. Tämä elämänvaihe sairaan miehen kanssa rajoittaa menemistä ja kai minä olen muutenkin yliannostuksen menoista saanut. Uskoisin jossain vaiheessa olevan taas mahdollisuus osallistua vaikka mihin. Nyt osallistun lähinnä netin kautta ja pidän yhteyksiä facebookissa, en tosin en paljon sielläkään, kun tuntuu että tututkin vain jauhaa sontaa. Päivitykset ovat; vittu kun paska päivä- luokkaa, niin paljoa kiinnosta. Tai joku kävi jonkun kanssa ajelemassa autolla jossain, ja oli hauskaa, tai sitten sekin vitutti. Ei mainita nimiä kenen kanssa ja missä ja mitä tehtiin. Mitä järkee edes kirjoittaa tuollaista

"Menimme sen yhen kaa yhteen paikkaan, ja siellä olikin pari muutakin kamua. oli vitun kiva nähdä niitäkin välillä. Mentiin sit sen toisen kaverin kans jatkoille yhteen toiseen paikkaan, ja nyt on paska olo, kun tuli juotua liikaa." Hä ????

Ketä kiinnosta lukee tuollaista, ota tuosta nyt sitten selvää, mitä ihmeen vihjailua tuo oikeestaan on? Ainakin yhden ihmisen tiedän, joka tuon tyyppisiä päivityksiä tekee, ettei hän välttämättä ole kotioveaan pidemmälle kävellyt sinä päivänä. Pitää antaa vain ymmärtää, että on jotain ilmassa ja saattepa muut vain miettiä miten kivaa mulla on. Hooh ja huoh.

Oikein sosiaalista toimintaa olevinaan, minä ainakin olen mieluummin sosiaalinen ihan itseni kanssa, ei minun tarvi keksiä tuollaisia juttuja. Laitan mieluummin Positiivarin Ajatuksen aamiaisesta jonkun kivan päivän mietelauseen ja saan siihen jopa kommentteja ja tykkäyksiä. Sellasta sosiaalista mediaa se.

Niin kun sanoin, ettei nykyään tapahdu oikeastaan mitään, niin esimerkiksi tuollainen koirajupakka, mitä sattui sunnuntaina, saa maailman ihan sekaisin. Varsinkin kun itse ei ole mitään tehnyt ansaitakseen paskaa niskaan. Jonkun pieni sosiaalinen ympyrä on vain vaatinut toimintaa, ja se aiheuttaa sitten toisille vahinkoa ja vaivaa. En niin kuin vieläkään saata ymmärtää, mistä ihmeestä se ihminen olikin saanut päähänsä yhtäkkiä tehdä sellaisen tempun. Ei minulle tulisi mieleenkään tehdä jotain tuon tyyppistä. Käsittämätöntä, aikuinen ihminen, jotenkin vielä menisi kaaliin, jos olisi joku häirikkönuori, mutta yli nelikymppinen mies. Ei, ei sitten niin mitään järkeä.

Kun muutin tähän taloon, tämä oli aivan ihana paikka, rauhallinen ja turvallinen. Toisella puolen minua asuu vanhapoika, jolla silloin oli vielä sikoja, edes ne eivät häirinneet, ei edes hajut tulleet minun pihaani, vaikka matkaa sikalaan ei ollut yksi pelto. Sikalan tunkio jopa näkyi suoraan ulko-ovelleni. Eikä mies häiritse olemassaolollaan ketään. Joskus saattaa jutella jos kohdataan, eli noin kerran pari vuodessa. Toinen naapuri on vanha mummo, joka käy joskus pari kolme kertaa vuodessa. Pari vuotta sitten kävi muutaman kerran, kun oli laittanut lankapuhelimen pois ja saanut kännykän tyttäreltään. Ei aina osannut sitä käyttää ja tuli kysymään neuvoja. Istuksi hetken aikaa ja kiitti. Siinä kaikki. Mutta sitten viime kesänä, aivan yllättäen tallustaa tuo mies ovesta sisään ja karjuu, että tässä on teidän uusi naapuri. Kävi ensin noin kerran viikossa, sitten muutaman kerran, lopulta alkoi käydä joka päivä. Kaiken huipuksi alkoi käymään monta kertaa päivässä. Sen pimeät jutut eivät millään tavalla sosiaalista toimintaamme edistäneet. Ei meitä kiinnostanut tietää, kuka oli kenestäkin puhunut sitä ja tätä. Tai että kehen hän nyt oli suuttunut ja näyttää vielä myrskyn merkit. Jutut alkoivat lopulta käydä niin hämäriksi, että aloimme jo ajatella, miten tuosta riesasta pääsisi eroon. No, pääsihän siitä, ja kerralla. Otti tyhjät Tepsun kantamat kissanruokapöntöt ja miestä ei sen koomin näkynyt. Ennen kuin nyt teki tuon. Varmaan hautonut kostoa koko vuoden. Että voi maailmankuva olla vääristynyt jollakin.

Minä en ainakaan jaksaisi vaivata päätäni tuollaisella. Muutakin tekemistä kyllä löytyy ja ellei löydy niin onko silläkään väliä. Joskus on ihan kiva vain olla ja löhöillä ajattelematta mitään. Olen tullut siihen tulokseen tähän ikään mennessä, että on aika jolloin ei tapahdu mitään, saa kerätä voimia ja rentoutua. Koska tulee kuitenkin sellaisiakin päiviä, jolloin niitä voimia tarvitaan. Silloin on hyvä, ettei niitä ole tuhlannut mihinkään joutavaan säätämiseen.

Eiköhän tämä riitä tästä asiasta. Alan tässä kerätä voimia sosiaaliseen tapahtumaan muiden omaishoitajien kanssa. Se voi kiva juttu, tai sitten se on pettymys, mutta olen sen jälkeen ainakin yhtä kokemusta rikkaampi.

Kokekaa te kaikki muutkin päivä rikkaana ja arvokkaana uutena kokemuksena.