Olen kyllä nyt alittanut itseni, kun en ole kirjoittanut yli kahteen viikkoon. Vaikka ei sen puoleen, on pitänyt vähän kiirettä ja olen ollut tosi väsynyt. Näytelmäharkat on vieneet aikaani ja siihen liittyvät muut jutut. Olen korjaillut erästä mekkoa yhtä näyttelijää varten, kirjaillut siihen aikas valtavan helmikirjonnan ja on pitänyt oikeasti oppia vuorosanat ulkoa. Pari kohtausta on koko ajan tökkinyt minulla, enkä ole muistanut sanojani, ja muutenkin olen ollut vastaan niitä. Ensi-ilta oli lauantaina 4.2 ja täytyy sanoa, että ylitin itseni. Koko homma meni täydellisesti putkeen. Muistin jokaisen repliikin ja muutenkin näytteleminen meni hyvin. Ehkä yleisön mukana oleminen auttoi. Heidän reaktionsa näytelmässä tapahtuviin tilanteisiin. Myös sunnuntaina esitys meni loistavasti, yhden lauseen unohdin, mutta onneksi kanssanäyttelijäni paikkasi tilanteen nopeasti. Silti täytyy sanoa, että tuskin alan toiseen näytelmään. Osaan kuulemma näytellä hyvin, no, sen olen aina tiennyt, aihe ei vain kiinnosta minua jostain syystä. Siis näytteleminen lavalla. Olen niin kärsimätön ja eikä minulla ole pitkäjänteisyyttä. En halua sitoa itseäni näin pitkäaikaiseen projektiin. Menee kaikki viikonloput ensin harkoissa ja sitten esityksissä. Kun on vielä ehkä töissäkin, niin missä ihmeen välissä on ne vapaapäivät?

Ja tietenkin viime viikolla sain viimeinkin töitä. Käsityönopettajan sijaiseksi pääsin pitkästä aikaa. Ei muuten, mutta viime viikolla oli harkat melkein joka ilta ja sitten kolme esitystä viikonloppuna. Ensin kenraali ja sitten ne kaksi oikeaa. Kahtena päivänä koulussa neljään saakka ja sitten kuudeksi harkkoihin. Sunnuntaina esitys on onneksi iltapäivällä, perjantaisin ja lauantaisin on esitys illalla. Ja tämä viikko, perjantaina ei ole esitystä, ainut perjantai jolloin ei ole, mutta vastaavasti koulupäivä lauantaina ja illalla esitys. Yleensä aina kun alkaa jotain tapahtua, tapahtuu paljon asioita kerralla. On siis pakko  ylittää itsensä. Sunnuntaina olin aivan sairaan väsynyt ja menin nukkumaan jo yhdeksältä, mikä on erittäin epänormaalia minulta. Silti nukuin pommiin maanantaiaamuna. Kello oli herättämässä puoli kahdeksan, mutta muutaman torkun jälkeen laitoin herätyksen pois ja kun en heti noussut, niin tietenkin nukahdin. Heräsin 8.19 ja koulussa pitäisi olla 8.45. Tuli hiukan kiire. En ollut illalla jaksanut riisua kuin farkut jalastani, joten pukemiseen ei mennyt aikaa. Nopea hampaiden pesu ja ulkovaatteet ylle. Auto oli onneksi ollut lämmityksessä koko yön. Matkaahan minulla on yli 20 kilometriä töihin. Ehdin yhtä aikaa tyttöjen kanssa luokan ovelle, joten suurempaa vahinkoa ei päässyt syntymään. Päivä on onneksi lyhyt, vain kolme tuntia. Mutta että olin väsynyt, sanoinkin tytöille, etten oikein ole terävimmilläni nyt. 

Eilen illalla menin nukkumaan jo kahdeksalta, ei kertakaikkiaan jaksanut olla hereillä, sinnekin asti piti sinnitellä kovasti. No, olen ollut sitten tietenkin hereillä jo kolmesta saakka. Tunnin olen yrittänyt saada unta lisää, vaan ei onnistunut, joten nousin neljältä ja nyt siis kirjoittelen tätä. Tänään on myös kamala päivä. Ensin kahdeksaan töihin, kaksi oppituntia, kaksi hyppytuntia, joiden jälkeen olisi kolme oppituntia, vaan tänään onkin minulla niihin aikoihin ensin terapiaa tunti ja sitten minulle tehdään vatsantähystys yhden jälkeen, eli koulu on joutunut hankkimaan sijaiselle sijaisen. Mielenkiintoista. Mutta koska nuo ajat ovat jo aikoja sitten varattuna, en todellakaan niitä siirtänyt. Enhän voi etukäteen tietää, koska yllätyssijaisuus iskee. Ainakin tämän viikon olen töissä ja luulen, että myös jatkuu, mikäli olen oikein asian ymmärtänyt. Toivottavasti jatkuukin, tykkään tehdä käsityösijaisuuksia. Ja kyllä sitä muutenkin on kiva tehdä töitä välillä. Kyllä sitä tässä kotona ollaan jo yli puoli vuotta lojuttukin.

Kello on viisi, enkä tiedä mitä tekisi. Voisin ehkä syödä jotain, koska kuuteen tuntiin ennen sitä tutkimusta ei sitten saakaan syödä. Kahvia kiellettiin juomasta, nyyhkis, joten en taida sitten kahvia keittää vaikka mieli tekisi. Jos jotain jogurttia ja sellasta. Näin kauan kuitenkin piti tämän tehtävän kanssa odottaa, että sain kunnon vastauksen kirjoittaa. Oikeasti tunnen ylittäneeni itseni, ensin tuon näytelmän kanssa, josta olin melkein varma, etten tule koskaan oppimaan rooliani kunnolla, ja vedin sen lopulta lähes täydellisesti. Jaksoin koko viime viikon tehdä sekä työt, harkat ja vielä esitykset. Työkin sinänsä on tuttua, mutta kuusi uutta ryhmää seiskan oppilaita, joita en ennen ole tavannut, kolme valinnaista ryhmää, yksi kasi ja kaksi ysin ryhmää, joissa osa tytöistä jonkin verran tuttuja ennestään. Eli paljon uutta oli viime viikolla. Niin ja kaiken lisäksi aivan uusi luokkahuone, joka on otettu koulun remontin jälkeen käyttöön syksyllä. Siinäkin oli opettelemista, että missä kaikki tavarat ovat jne. Kylläpä olenkin hyvä!