
![]()
Susiemo
Susiemo pitää hellää huolta pennuistaan,
mutta älä ärsytä häntä.
Silloin Susiemo puolustaa omaansa
kaikella raivollaan.
Elämä on nuorallatanssia, jokainen tietää,
että naru loppuu joskus, vaan tärkeintä on,
että tietää taiteilleensa loppuun
kaikilla taidoilla parhaimmillaan
Kissaa ja kässää, koissua ja kuvista
http://tassunhassua.vuodatus.net/
Toinen blogini, jonka olen aloittanut 18.09.2011,
sisältää harrastuksiani. Ja nimestä voit päätellä millaisista
harrastuksista mm. on kyse. Vähitellen tulen täydentämään tuotakin
blogia, paljolla kuvilla ja vähällä tekstillä.

Veli ja sen sisko.

Siskokset.

Mitä sää heilut sen kameran kanssa?

Kato mua, ootko nähny ennen tällasta kuvioo kenenkää naamas.

No niin, mee pois jo.
Tuo laatikko on puolillaan huopakattonauloja. Kun huomasin, että kisut tykkää olla olla siellä, laitoin naulojen päälle pari käytettyä kirjekuorta, ettei tule naulakissoja. Eilen ne olivat kaikki kolme siellä ja kamera jossain tuolla, missä lie. Ahdasta vähän kyllä oli.

Jaa sää kuvaat, mä meen tänne nurkkaan piilon. ( Poika)

Onko pakko jos ei taho.

Älä kuule mulle ala. ( Tyttö)

Ja nyt se retuuttaa mua näin.

Minä poika se otan rennosti tämän touhun.

Kato ny kun mää olen suloinen.

Joo, eiköhän se ollu siinä sitte.
Lapsoset ovat syntyneet 15. - 17. elokuuta välisenä aikana. Hilima teki eka kertaa sen tempun että meni naapurin ladon alle penikoimaan, joten ihan varmaa päivää en voi sanoa. Mutta jos tuosta otetaan keskiarvo, niin syntymäpäivä voisi olla 16.elokuuta.
Jos joku on kiinnostunut näistä, mielellämme ottaisimme kotiehdokkaita vastaan. Yhtä on kysytty, mutta ei vielä varmuutta. Itse tahtois pitää kaikki. Mutta se seitsemän kissaa ja viisi koiraa on valitettavasti liikaa.

Koiranpennut ovat olleet aiemmin emonsa kanssa makuuhuoneen nurkassa, johon Himmu on joka kerta saanut pentunsa. Nyt pennut alkavat olla liikkeellä ja pikkuisia kakkoja ja pisuja on lattialla joka puolella. Päätin tänään olevan se päivä,jolloin on pentujen muuttopäivä. Kissanpennut ovat syntyneet minun työhuoneessani ja asuivat siellä aikansa. Siirsin pentujen olinpaikan kuistille, jossa niillä on ruokailupaikka ja nukkumapaikka, ovi ulos on päivisin auki, joten ne pääsevät ulkoilemaan kun haluavat. Nyt siis koiranpennut saivat siirtyä samaan paikkaan. Tulkoot keskenään toimeen eli eivät. No koirat ei nyt vielä ymmärrä, että kissoja pitää "vihata", kissoilla meni hetken aikaa, ennenkuin suostuivat yhteiskuvaan. Eläinlapset ovat kuitenkin sopetuvaisia vielä tuossa iässä. Himmu oli ensin vastaan kissanpentujen ja omiensa yhteiselosta, mutta siinähän tuo köllii sulassa sovussa kaikkien kanssa. Molempia pentuja on siis kolme. Tuo kirjava kissa on kahden mustan pennun välissä ja ruskean pennun päätä näkyy sieltä jostain. Mutta mitä teen tälle laumalle. Tällä hetkellä meillä on siis viisi koiraa, seitsemän kissaa, neljä seeprapeippoa ja kolme akaattikotiloa. Vähän liikaa. Nämä kaikki eläinlapset on sijoitettava jonnekin. Niille on saatava koti. Kissat voisi jo luovuttaa. Koirat ovat vasta vajaa kolmeviikkoisia.
Eläinpennut on niin suloisia, on aivan mahtavaa seurata niiden kasvamista, joka tapahtuu huomattavasti nopeammassa tahdissa, kuin ihmislapsen kehitys. Voisi ihan sanoa, että kehitys minielämänkaaressa.Yllättäen nopeasti niihin myös kiintyy, vaikka tietää, ettei niitä aio itsellään pitää. Siksikin olisi pian saatava kisuille omat kodit, ettei tule sitten kovin ikävä näitä. Ainakin nämä ovat sosiaalisia, kun ovat saaneet olla koko ajan ihmisen kanssa tekemisissä, Himmu-koiraa eivät arastele, eivätkä kauan varmaan pentujakaan. Tepsua nämä pelkäävät. Tepuhan on kiinni ulkona, ajoittain päästän sen irti itsekseen lenkkeilemään, vaikka se ei periaatteessa ole sallittua. Mutta eipä se kauas omalta tontilta lähde.Toisten kissojen kanssa tullaan toimeen, kun niitä meillä on, ja mikä harvinaisinta, näillä kissoilla on kokonainen perhe.Isäkissahan on koko ajan mukana.Sitä en edelleenkään jaksa olla ihmettelemättä.
Mutta Juice ja Lissu ovat ihan pennusta saakka olleet yhdessä. Juicen otin vasta kolmeviikkoisena, se jäi orvoksi silloin, jä päätin kokeilla saadaanko siitä kissaa. Meillä oli silloin emokissa, jonka jälkeläinen Lissu on. Lähes tasan kuukauden ikäero niillä on, Lissu on vanhempi.Laitoin Juicen muiden pentujen joukkoon, eikä emokissa tainnut eroa juuri huomata, olihan niitä jo kuusi alkujaan. Imetys oli kyllä jo lopuillaan siinä vaiheessa. Annoin lääkeruiskulla Juicelle kahden tunnin välein maitoa. Muuten se oleili muiden pentujen kanssa. Jossain vaiheessa tuntui, että Juice hämmästeli, miksi siskot ja veljet pääsee paljon kovempaa, miten ne osaa kiivetä paremmin kuin hän ja muita asioita. Juicella oli kiire saada "sisarukset" kiinni. Ja oppi nopeasti, kohta ei huomannutkaan, että yksi on kuukauden nuorempi. Nukkuessaan Juice oli useinmiten Lissun vieressä. Päätinkin jo silloin jättää itselle sen pennun, ja tässä tosiaan tulos. Kolme lasta. Mutta yhdessä mennään ja yhdessä hoidetaan. Aina ne ovat yhdessä, oikein hitsautuneet yhteen. Jos toinen menehtyisi, mitenkähän kävisi toiselle? Jos niistä pitää joskus luopua, ne pitää saada samaan paikkaan.
Nyt siis kaksi vanhempaa kissaamme. Elvis ja Jekku (koiran nimi). Jekun otin neljän vanhana, kun näin ilmoituksen kaupan seinällä. Perhe luopui kissastaan pitovaikeuksien vuoksi.Nimi tulee siis sieltä. No niin kuvia.

Ensin Elvis siis, tarkkaa ikää en muista, on joko 9 tai 11. On kuitenkin vuoden vanhempi tai vuoden nuorempi kuin Jekku. Vierellä näkyy Hiliman ensimmäisestä pentueesta yksi pentu, on kaksi kertaa tehnyt valkoisia pentuja, eli oman isänsä (bicon havanna) näköisiä, vaikka pentujen isä on joka kerta sama, eli Tepsu. Mutta Elvis. Asuimme silloin eri kylällä kuin nyt. Poikani oli ala-asteella ja yhdellä kaverillaan on kotona hännätön emäkissa, sekarotuinen Manx. Manx-rotu on joko täysin hännätön tai sillä on vain pieni töpöhäntä. Elviksellä on töpö. Manxit ovat suurikokoisia ja tämäkin herra on julmetun kokoinen kissaksi.Manxien takapää on korkeampi kuin etupää ja juostessaan tai loikkiessaan Manx näyttää jänikseltä. Niitä on joskus sanottukin jäniskissoiksi. Kumpikin koiramme ovat säkäkorkeudeltaan pienempiä, vaikka ovat noin 30-35 cm korkeita. Manxit ovat myös rauhallisia ja ihmiystävällisiä. Elvis ei myöskään nau'u. Manxeilla on yleensä surkastuneet äänihuulet. Kirjoitan jolloinkin lisää Manxeista.

Tässä on melko hyvä vertailukohta,( Juice on kutakuinkin "normaalin" kissan kokoinen), ja häntää ei näy. Minulla ei taida olla kuvaa, jossa näkyisi töpö.

Tässä poikani raskaan työpäivän jälkeen nukahtanut sohvalle. Miika ei oikeastaan välitä lainkaan kissoista, mutta Elvis on Hänen kissansa. Tähän varmaan vaikuttaa, se että on saanut itse valita tämän kissan ja on parhaan kaverin kotoa saatu. Myös Elvis on aivan selvästi kiintynyt eniten Miikaan.

Ja lopuksi vielä Jekku toiselta nimeltään Krau, Kuningas-Krau. Eli oli tosiaan vuonna 2006 neljän vanha, siitä voi laskea iän. Krau-Herra kuuluu jo kaukaa, kun tulee kotiin, aivan mieletön mouru, ei todellakaan voi sanoa että naukuu tai maukuu, se on suorastaan jo karjumista, ja aivan selvästi sanoo Krraauuuu, josta toinen nimikin tulee. Yksi eläinlääkäri epäili, että tässä kissassa on Norjan metsäkissaa, sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. 'Tämä ei hyväksy muita eläimiä lähellään. Jopa koirat väistävät jo pelkkää katsetta. Ainoastaan Juice pentuna tietämättömyyttään sai Jekun sydämen heltymään leikillisellä pennunluonteellaan. Juice ei antanut periksi, vaikka Jekku kuinka yritti pois hätistää. Lopulta Jekku tyytyi kohtaloonsa, tai alkoi ehkä epäillä Juicea pojakseen (Jekku on leikattu kissa), värin perusteella. Kun näistä kissojen ajatusmaailmasta ei voi tietää. Pari tyypillisempää Kuningaskuvaa vielä.

Paksu tuuhea häntä pystyssä kuin merkkinä, että antaakaas kuulkaas tietä, minä tulen nyt!

Tässä Jekku-Krau tyypillisimmillään. Äreän näköisenä ja kieli ulkona suusta. Miinähän haistatan koko maailmalle, vain minä, minä, Minä olen jotain. Muut menkööt sinne missä pippuri kasvaa. Saunomisesta tämä tuuheaturkkinen herra yllättäen pitää kovasti, siellä ilmekin muuttuu suopeammaksi. Hän oikein nauttii, kehrää erittäin vahvalla bassosoinnilla, viiksikarvat pörhöllään ja hieroo itseään ihmisten paljaisiin vartaloihin, jättäen omat karvaiset merkkinsä nihkeään ihoon.
Jos joku haluaa lisää kysellä näistä minun pikku-pedoistani, olen aina valmis kertomaan. Nämä kaikki, Tepsu, Hilima, Lissu, Juice, Seeprapeipot, joilla edelleenkään ei ole omia nimiä kun vain yhdellä ja se on Nuppu, sekä Akaattikotilot, Hyrrä, Juova ja Pullukka, ovat minun perhettäni Miehen, Anun ja Miikan lisäksi.
No niin, nyt on sitten pikkuiset saaneet ruokansa ja leikkivät ulkona. Espanjalaisen sarjan tokavipa jakso katsottu. Mies on herännyt ja syönyt aamupalansa. Ja minä olen edelleen yöpaidassa, vaikka kello on jo yksi päivällä.El,i on aikaa keskittyä muuhun.Ajattelin sitten esitellä talomme muutkin eläimet, koska olen laittanut kuvia vasta "uusimmista" eläimistä.Eli tästä lähtee.

Vanha-Herra Tepsu, on syntynyt 25.9.-00, eli päivää ennen vauvani syntymää. Täyttää siis jo yksitoista tänä vuonna. Hän on myös kolmen pentumme isä. Pennuista laitan myöhemmin kuvia. Tepsun äiti on puhdasrotuinen pystykorva ja isä puhdasrotuinen mäyräkoira, musta.

Tepsu nukkuu sohvalla.

Tepsun profiilikuva.

Hilima- tyttönen, vai onko hän enää tyttönen,on ehtinyt jo neljät pennut tehdä. Syntynyt 18.08.-08. Hiliman äiti on sukua Tepsulle, eli Tepsun siskon tyttären tytär. Hiliman äiti näyttää puhdasrotuiselta mustalta mäyräkoiralta, isä on puhdasrotuinen bicon havanna, kokonaan valkoinen.

Tässä vielä yksi kuva, jossa on sekä Tepsu että Hilima. Tyttäreni Anu on oikeanpuoleinen ja Anun ystävä Anu, on toinen omien koirienssa kanssa. ( Tytöt eivät kuulu eläimiin, mutta tuli sopivasti edes yksi kuva tytöstäni samalla)
Taidan laittaa kissaesittelyn uuteen postaukseen, ettei tästä tule liian pitkä.

Lissu noin kaksi viikkoa ennen pentujen syntymää.

Hei, sieltä se tulee.

Tässä ihmetellään uutta tulokasta.

Sieltä on tulossa toinen.

Miltäs se oikein näyttää.

Onko kaikki hyvin?

Noin kolme viikkoa myöhemmin. Koko perhe illan vietossa yhdessä. Isäkin puuhastelee lastensa kanssa.


Tässä ovat pikkuiset seeprapeippopojat, ei tule riitaa, kun ei ole tyttöjä samassa häkissä. Nämä ovat niin samannäköisiä kaikki, etten ole saanut kun vasta yhden nimettyä. Sillä on kukanmuotoinen kuvio pyrstössään ja sai nimen Nuppu, ei niin poikamainen nimi, mutta tuskin se sitä ymmärtää moittia.


Tässä minun söpöläiset "pikkuetanat" kenkälaatikon kannen päällä. Ylhäällä keskellä on Juovikas, vasemmalla kotilossaan Pullukka ja alin on Hyrrä. Kun nämä venyvät täyteen mittaansa, pituutta kertyy jopa yli 20 cm.
Niin on lumi valkoinen, vain tarinoitaan oottaa
jotta joku niitä siihen hentoisesti
jälkeensä jättää ja jo myrsky ne pois pyyhkii
Pää on viisaampi kuin kädet, mutta se saattaa toisinaan tarvita käsien apua.
On järjetöntä antaa pään kärsiä vain siksi,
ettei halua ilmaista tarvetta nojata sitä käsiin.
Älä pelkää paljastaa toisille aitoa avun tarvetta.
Useimmat ihmiset suorastaan nauttivat voidessaan auttaa muita.
Anna minulle anteeksi kaikki ne kerrat,
kun puhuin vaikka olisi pitänyt kuunnella,
kun suutuin vaikka olisi pitänyt sietää,
kun toimin vaikka olisi pitänyt odottaa,
kun pelkäsin vaikka olisi pitänyt ilahtua,
kun moitin vaikka olisi pitänyt rohkaista,
kun arvostelin vaikka olisi pitänyt kiittää,
kun sanoin ei vaikka olisi pitänyt sanoa kyllä
kun sanoin kyllä vaikka olisi pitänyt sanoa ei.
-Marian Wright Edelman
The Forty Rules of Love by dervis Shams-i Tabris
1. Millaisena näemme Jumalan, heijastuu suoraan siitä, millaisena näemme itsemme. Jos Jumala tuo mieleen enimmäkseen pelkoa ja syytöksiä, se tarkoittaa, että sisällemme on kasautunut liian paljon pelkoa ja syyllisyyttä. Jos näemme Jumalan olevan täynnä rakkautta ja myötätuntoa, niin olemme mekin.
2. Tie totuuden luokse on sydämen työtä, ei pään. Tee sydämestäsi ensisijainen oppaasi, älä mielestäsi. Kohtaa, haasta ja lopulta nujerra oma nafsisi sydämelläsi. Oman minuuden tunteminen johtaa Jumalan tuntemiseen.
3. Jokainen lukija ymmärtää Koraanin oman ymmärryksensä mukaisesti eri tasolla. Oivalluksen tasoja on neljä. Ensimmäinen taso on ulkoinen merkitys, johon useimmat ihmiset tyytyvät. Seuraavana on batin - sisäinen taso. Kolmantena on sisäisen sisäinen taso. Ja neljäs taso on niin syvä, ettei sitä voi pukea sanoiksi, ja siksi se jää väistämättä vaille kuvailua.
4. Jumala voi tutkia kaiken ja kaikkien kautta maailmankaikkeudessa, silläJumalaa ei ole rajoitettu moskeijaan, synagoogaan tai kirkkoon. Mutta jos silti tuntee tarvetta tietää, missä Hänen asuinsijansa täsmälleen sijaitsee, on vain yksi paikka, josa Häntä voi etsiä: todellisen rakastajan sydämestä
5. Järki saa ihmisten ajatukset solmuun, eikä se vaaranna mitään, mutta rakkaus ratkaisee kaikki sotkut ja vaarantaa kaiken. Järki on aina varuillaan ja neuvoo: "Varo liikaa hurmiota", kun taas rakkaus sanoo: "Väliäkö sillä! Anna mennä" Järki ei helpolla murru, kun taas rakkaus murtuu raunioiksi leikiten. Mutta raunioissa voi piillä aarteita. Särkynyt sydän kätkee aarteita sisäänsä.
6. Useimmat maailman ongelmista juontavat juurensa kielellisistä virheistä ja yksinkertaisista väärinkäsityksistä. Älä koskaan ota sanoja täydestä. Kun astuu rakkauden piiriin, meidän tuntemamme kieli käy vanhetuneeksi. Sen, mitä ei voi pukea sanoiksi, voi käsittää ainoastaan vaikenemisen kautta.
Mies metsästää ja taistelee. Nainen juonii ja uneksii; hän on fantasian ja jumalten äiti. Hänellä on kyky nähdä, siivet joiden avulla hän voi lentää halun ja mielikuvituksen ääriä kohti...Jumalat ovat miesten kaltaisia: he syntyvät ja kuolevat naisen sylissä...
Jules Michelet