Ja nythän vasta alkaakin kummastuttaa! Menin siis jälleen nukkumaan ja vasemmalle kyljelle, mutta nyt laitoin kädet peiton alle. Ei mennyt kauan kun näin taas saman huoneen, joka oli edellisessä unessa, sama tilanne muutenkin. Näin sen tumman hahmon toisella puolella huonetta ja ajattelin, Älä vain tule minun sänkyni jalkopäädylle. No se tuli ja alkoi vetää ikkunaverhoja kiinni, siellä on siis ilmeisesti myös ikkuna. Olin kauhuissani ja pakotin itseni heräämään. Heräsin ja meni hetken ennenkuin tajusin, ettei selkäni takana ole seinää. Että en ole uneni huoneessa, minun oli kylmä ja vapisin. Pidin silmät auki ja aloin tajuamaan ja hahmottamaan oman makuuhuoneeni. Käänsin kylkeä ja vedin koiran kainaloon ja toivoin, ettei hahmo tule kun en ole vasemmalla kyljellä. Se ei tullut  ja olen nukkunut hyvin sen jälkeen, aamuyöstä kyllä näin outoja unia, mutta ei pelottavia. Mikä ihmeen juttu tuo kamaluus-uni oikein  on? Ihan oikeasti minua pelottaa mennä nukkumaan, jos tätä jatkuu.

 Viime yönä tapahtui jotain, ja haluan jakaa sen täällä, koska en tiedä kenen kanssa tämän muuten jakaisin.

Tällä kertaa ensin faktoja:

Menin nukkumaan noin kello kaksi yöllä. Minulla on parisänky, mutta silti olen nykyään aina vain toisen reunan tuntumassa, vasemmalla kyljellä, vasen käsi roikkuu osittain sängyn reunan ulkopuolella ja oikea on kyljen päällä. Nukahdin, ehkä, en osaa sanoa olinko siinä vaiheessa täysin unessa vai unen ja valveen rajamailla. Ikkunaverhot ovat huoneessani osittain auki, yleensä kyllä laitan ne niin kiinni, ettei valonpilkahdustakaan näy aamulla, verhot sellaiset ettei valo tule läpi.

Uni tai unenkaltainen tila: näin itseni kapealla sängyllä, sänky oli seinää vasten ja asentoni sängyllä oli juuri tuo äskeinen. Huone oli kapea ja täysin pimeä. Heräsin, siis siinä unessa. Näin sängyn jalkopäässä hahmon, joka oli selin minuun. Jostain syystä tunnistin hänet erääksi Mariksi, jonka kanssa minulla ei oikeastaan ole mitään tekemistä, tunnen hänet, mutta ei ole muuten kuin tuttava. Hahmo kääntyi ja liukui sänkyni vierelle, sanoin; Mari, mitä teet täällä. Ojensin käteni häntä kohden ja hän otti käsistäni kiinni, Marin kädet, pienet ja sirot naisen kädet. Hahmo itsessään pysyi tummana ja tunnistamattomana. Mari otti käsistäni kiiini, ne olivat lämpöiset, valkoiset. Ne alkoivat muuttua, pysyivät valkoisina, ne kasvoivat miehen käden kokoisiksi ja viilenivät. Silloin sanoin; Seppo sinä tulit. Ote tiukkeni ja aloin tuntea kipua omissa käsissäni. Hän puristi käsiäni ja minun oli hyvä olla. Vähitellen nämä kädet alkoivat vetää minua pois sängystä ja samalla ylöspäin. Aloin pelätä. Yritin huutaa, ja tiesin valveminäni olevan hiljaa, etten saa ääntä suustani, kukaan ei auta vaikka huutaisin ja vain huutamalla saisin itseni hereille. Sain kiskaistua oikean käteni irti, jotenkin tiesin, jos saan edes toisen käden irti en nouse sängystä enempää. Siinä vaiheessa hahmon kädet irtosivat omistani ja nousivat ylös.

Lisää faktaa: heräsin aivan kauhuissani. Huomasin olevani samassa asennossa, johon olin asettunut, mutta kädet olivat hieman koholla. Jähmettyneenä. Tuijotin siihen kohtaan, jossa hahmo oli ollut. Näin seinän ja ikkunan, olin turvassa, omassa makuuhuoneessani. Minä vain tuijotin. Hahmo oli poissa. Siihen aikaan yöstä ei pitäisi näkyä valoa, mutta ikkunasta selvästi näkyi vaaleaa pintaa, joka vähitellen hämärtyi. Käteni olivat viileät, vaikka minulla oli muuten lämmin. Mitä minulle tapahtui? Yrittikö joku viedä minut pois, vai onko tämä niitä juttuja: Se joka uniinsa uskoo se varjoansa pelkää. Vai halusiko Seppo viedä minut mukaansa? Se ei voi olla mahdollista, vai voiko?

 Näin tämän unen 21-22.1 välisenä yönä, eli lauantain ja sunnuntain välinen yö.

" Seppo oli muuttanut laitokseen, jossa hänellä oli oma huone. Kaksi huoneen seinää olivat kokonaan lasia ja siinä oli myös lasiovi, josta pääsi ulos. Oli kesäaika, päätellen siitä, että ulkona oli vihreää ja aurinkoista. Erittäin kaunis vihreä ja vehmas nurmikko kukkasineen. Nurmikon reunalla meni joki, johon aurinko kimalteli suorastaan häikäisevästi. Veden liplatus auringon kanssa teki kauniita kimalluksia veden pintaan. Kävin Sepon luona luultavasti päivittäin. Asuin mukamas lähellä kyseistä paikkaa. Yhtenä päivänä taas mennessäni Sepon luo, pääsi vahingossa Samuli-niminen kissa vahingossa ulos, ja olin huolissani, että jos se eksyy, kun ei ole ollut ulkona koskaan yksin. Sepon luona huomasin kissan istuvan nurmikolla lasi-ikkunan takana, ja otin kissan sisälle. Kissa jäi Sepon luo. Yhtenä päivänä taas mennessäni, Seppo makoili joen rannalla aurinkotuolilla, oikeastaan se näytti kanootilta tai veneeltä ja ihmettelin kuinka hän oli sinne päässyt. Kertoi jonkun auttaneen hänet sinne, koska halusi ihailla vedenpintaa. Hän myös mietti mitä millaista mahtaa olla joen toisella puolella. (Kolme tarkkaa käyntiä, ensin huomioin huoneen, toisella kertaa kissan, kolmannella kerralla Seppo joen rannalla = 3 viikkoa)

Eräänä päivänä en löytänyt häntä heti, mutta etsiessäni löysin hänet vastaanotosta, samanlainen reception kuin on hotelleissa. Seppo istui pyörätuolissa musta puku päällään. Kysyin, mitä hän siellä teki. Sanoi olevansa muuttamassa, johon minä hätääntyneenä, että mihin. Hän sanoi, ettei sinne ole osoitetta ja ettei minun kannata yrittää kysellä sitä, eikä lähteä perässä. Pyysi minua lähtemään kotiin ja pienen kinastelun jälkeen minun oli pakko lähteä,koska joku tuli noutamaan Seppoa, hänellä ei ollut mukanaan mitään tavaroita. ("Pieni kinastelu" = kolme päivää?)

Tämänhetkisiä faktoja uneen liittyen. Seppo on todella nyt laitoksessa, siirretty terveyskeskuksesta palvelukotiin, jossa ympärivuorokautinen hoito ja valvonta. Huone, jossa hän tällä hetkellä väliaikaisesti on, sijaitsee yhden käytävän päässä, josta kaksi seinää ovat samalla rakennuksen ulkoseinää. Ulkona on pieni nurmikko, mutta ei sitä jokea. 

Samuli-kissa on todellinen kissa, joka minulla oli 80-luvun alussa, sisäkissa, joka oikeasti lähti kerran perääni ja jäi sille reissulle. Naapuritalon (luultavasti) lapset olivat kivittäneet kissan kuoliaaksi, kissa löytyi noin viikon päästä katoamisesta kyseiseltä pihalta. Se oli ensimmäinen oma kissa, jonka kotoa muutettuani olin ottanut itselleni. Surin todella kauan kissaa, ja en ole sitä vieläkään unohtanut.

Seppo on erittäin huonossa kunnossa, ei jaksa enää liikkua, vahva kipulääkitys jne. Sanoi minulle eilen siellä käydessäni: "Minä teen kuolemaa."

Onko tämä enneuni? Näen niitä joskus, mutta en näin selkeästi. Unesta herättyäni, minun piti pohtia unta kauan, ennen kuin pystyin nousemaan sängystä ylös.

Lisättyjä faktoja 29.3. Olin koululla töissä, kävin näytelmäharkoissa ja ikonikurssilla, kun Seppo oli palvelutalolla, eli kävin lähes joka päivä hänen luonaan, ”asuin hänen lähellään”. Joinain päivinä kävin kaksikin kertaa.
( Tasan kolme viikkoa unesta) Perjantaina 10.2 kävi myös kuten olin unessa nähnyt, Seppo ei ollut huoneessaan ja hoitajat siivosivat sitä! Järkytyin, en tiennyt mitä on tapahtunut. Kertoivat Sepon viety terveyskeskukseen ja ihmettelivät kun minä en tiennyt, niin ihmettelin kyllä minäkin. Menin suoraan tk:hon, siellä Seppo tosi huonossa kunnossa. Silloin hän sanoi: ”Mä en jaksa enää”. Minulla ei ollut tuohon paljon sanottavaa, näinhän itsekin mikä tilanne on. Ja muistin uneni. Lähtiessäni sieltä vanhin poika soitti ja kertoi missä Seppo on, sanoin juuri olleeni hänen luonaan. Lauantaina olit hieman piristynyt, mutta jokainen kuoleva ihminen, ainakin lähes kaikki, piristyvät vähäksi aikaa ennen kuolemaansa. Seuraavana aamuna sinut vietiinkin saattohoitohuoneeseen. (3 päivää "kinastelua" = lauantai, sunnuntai ja lopulta maanantai, jolloin sinut "haettiin".)

Myös sulkuhuomiot lisätty 29.3.
 

Eikä ollut todellakaan mikään hauska uni. Kun olimme lapsia, meillä oli oma kaivo käytössä, niin taisi siihen aikaan olla monessa muussakin taloudessa. Se kaivo on periaatteessa olemassa vieläkin, se on vaan suojattu ja peitetty sen jälkeen kun ollaan littytty kunnalliseen vesijohtoon.

Veljeni on minua neljä vuotta nuorempi. Unessa leikimme sen kaivon läheisyydessä, veljeni oli siinä unessa ehkä noin vuoden ikäinen ja minä sen noin viisivuotias. Jostain kumman syystä veli putosi tuohon kaivoon, enkä yltänyt häntä nostamaan ylös sieltä. Isä ja äiti tulivat jostain siihen, ja äitini yritti myöskin nostaa veljeäni kaivosta. Ei saanut myöskään, mutta hän vain siirtyi istumaan jonnekin puutarhatuoliin vähän taaemmaksi. Minä huolestuin kauheasti ja yritin uudelleen nostaa veljeäni kaivosta ja sain viimein otteen hänestä ja nostettua pois. Laitoin hänet jonkin peitteen päälle, hän eli mutta oli heikossa kunnossa. Sanoin äidilleni, että sain veljen ylös, hän vain totesi, että hyvä juttu. Mitään muuta ei tehtykään. Veli sai jonkin kohtauksen ja kuoli kuitenkin lopulta.

Tästä oli muka sitten mennyt muutama vuosi, ja minä tunsin kamalaa syyllisyyttä edelleenkin veljeni kuolemasta. Kerroin itkien äidilleni miten kovasti kaipaan veljeäni ja olen aivan murtunut,kun en ehtinyt/kyennyt häntä pelastamaan. Äitini ei oikeastaan reagoinut mitenkään tähän asiaan, aivan kuin hän ei olisi välittänyt sen enempää veljestäni kuin minustakaan.

Kaamee uni. Tuntui tosi pahalta kun heräsin siitä viiden aikaan, enkä ole mennyt enää nukkumaankaan sen jälkeen vaan keitin kahvit. En tiedä mihin tämä voisi liittyä. Mahdollisesti saattaa liittyä oman vauvan kuolemaan, hänen hautajaispäivänsä lähestyy, toisin sanoen se on kahden päivän kuluttua 14.10. Saattaa liittyä siihenkin, kun äitini sanoi vauvan kuolemasta exän siskolle:" Hyvä kun se kuoli." Siis voiko noin tosiaan sanoa. Äitini ei halunnut, että olisin tehnyt lapsen exän kanssa. Melkein joka päivä vauvan syntymän ja hautajaisten välissä soitteli minulle ja vaatimalla vaati minua jättämään exän heti kun vauva on haudattu. Hautajaisten jälkeen hän pitkän aikaa kielsi minua puhumasta koko asiasta. "Se on ollutta ja mennyttä, nyt pitää alkaa elämään eteenpäin ja unohtaa koko vauva". Miten muka.

Vuosia myöhemmin hän taas moitti, etten hoitanut vauvan hautaa, ettei sitä saa unohtaa, jotenkin ristiriitaista. Äitini ei osannut/halunnut/kyennyt ? minua tukemaan tässä vauva-asiassa. Jos olisin jättänyt exän siinä vaiheessa, olisin jäänyt melkoisen yksin asiassa, me olimme silloin parhaat tukemme toisillemme, tietenkin, lapsen vanhemmat, jotka kokivat asian samalla tavalla. Käymme vieläkin yhdessä haudalla aina silloin tällöin, vaikka emme enää olekaan yhdessä. Pilvi on kaikesta huolimatta minun ja exän yhteinen lapsi ja siitä emme koskaan pääse eroon.

" Talo: Useimmat unet tapahtuvat taloissa. Saatat joutua lapsuuden kotiin, jossa tapauksessa jokin siihen liittyvä ongelma askarruttaa tajuntaasi. Kyseessä on usein vanhempiin liittyvä ihmissuhdeongelma. Jos talo on tuntematon, edustat itse taloa; kellarissa asuvat tajuttomat voimat, keittiössä elinvoima ja ihmissuhteet, makuuhuoneessa sukupuolielämä, vintillä ja katolla henkinen elämä. Saunalla ja vessalla on omat merkityksensä. Uuden talon löytäminen tai uusien huoneiden löytyminen talosta on hyvä enne. Hallitset uusia elämänalueita ja suhteita. Ks.Huone" A. Angel, L. Larjanko. Suomalainen Unikirja. Tammi. Helsinki 1978, KK kirjapaino.

Unessani oli syntymäkotini. Unet tapahtumat sekä silloisessa vanhempieni makuuhuoneessa että entisessä huoneessani vintillä. Myös äitini ja veljeni olivat unessa mukana.

"Huone: Talo, asunto on kokonaispersoonallisuutesi vertauskuva. Jokaisella huoneella on oma merkityksensä. Keittiö on kodinelämän keskus, lämmön ja turvallisuuden antaja. Makuuhuone viittaa elämän intiimeihin puoliin. Kellari on piilotajunnan varasto, pimeä ja joskus pelottava. Ullakko on hengenelämän keskus. Jos näet toistuvasti ullakon, on se paha merkki. Jos löydät talostasi uusia huoneita, merkitsee se, että löydät uusia alueita itsestäsi. Ks. Talo ja Rakennus." Suomalainen Unikirja.

Etsin vaatteitani vanhempieni makuuhuoneesta ja varsinkin rintaliivejä. Vintissä olevassa huoneessa oli tapahtunut jotain vesivahingon tapaista ja lattia oli erittäin huonossa kunnossa.

"Rakennus: Rakennus on unennäkijän minuuden symboli. Rakennuksen sisällä olevat esineet tai ihmiset liittyvät unennäkijään itseensä.Vieraat esineet tai henkilöt kuvaavat uneksijan luonteessa olevia tunnistamattomia puolia. Rakennuksen etusivu on tunnus tavasta, jolla unennäkijä suhtautuu ulkomaailmaan. Rakennustyöt kuvaavat persoonallisuuden rakentamista. Jos rakennus on uusi ja kunnossa, on enne suotuisa. Pienet rakennukset ovat äidin kohdun symboleita, ja niistä nähdään unta elämän kriisvaiheissa. Rakennuksen purkaminen on minuuden tuhoutumisen enne. Ks.Talo." Suomalainen Unikirja.

Äiti, veli, makuuhuone, vinttihuone. Makuuhuone ahdas ja sotkuinen, vinttihuoneen lattia huonossa kunnossa.

"Povi: Lämmin naisen povi on lohtu-uni, jos kyseessä eivät ole paljaat rinnat, jotka ovat seksuaalisymboleja" Suomalainen unikirja

Etsin siis rintaliivejä vanhempien makuuhuoneesta, omani eivät sopineet ja aloin penkoa äitini laatikosta niitä. Äitini ihmetteli, miksi minä hänen liivejään pengon. Veljeni istui keittiössä ja kuunteli keskusteluamme. Minulla oli kiire jonnekin tilaisuuteen. Tai töihin, joka tapauksessa sinne piti mennä yöksi. Aloimme jutella äitini kanssa, jolloin paljastui, että hänkin menee samaan paikkaan, mutta kolme tuntia sen jälkeen kun olen palannut kotiin.

Vinttihuonekohtauksessa olin menossa nukkumaan tai heräämässä, huomasin lattialautojen olevan epätasaisesti kohollaan miten sattuu. Muistin veljelläni tai jollain muulla henkilöllä olleen akvaarion väliaikaisesti huoneessa ja siitä valuneen veden lattialle. Aloin tutkia lautoja ja mietin lattian hiomista ja uudelleen maalaamista. Laudat olivat maalin alla kauniin hopeanharmaat, jolloin mietin, että jätänkin lattian hiomisen jälkeen maalaamatta. Laitan vain jotain suoja-ainetta pintaan

Mitenkä nämä tapahtumat nyt sitten oikein tulkittaisiin? Jotain näissä täytyy olla, koska uni jäi mieleeni. Tapahtui siinä jotain muutakin, mutta nuo olivat päätapahtumat ja jäivät mieleen parhaiten.

Heräsin kädet pahasti allani ja kippurassa ja valtava särky molemmissa käsissä olkapäistä saakka. Muutenkin todella takkuinen olo. En meinannut päästä ylös sängystä, ja hortoilin kuin huumeissa noin puoli tuntia. Unesta ei jäänyt hyvä olo.