
![]()
Susiemo
Susiemo pitää hellää huolta pennuistaan,
mutta älä ärsytä häntä.
Silloin Susiemo puolustaa omaansa
kaikella raivollaan.
Elämä on nuorallatanssia, jokainen tietää,
että naru loppuu joskus, vaan tärkeintä on,
että tietää taiteilleensa loppuun
kaikilla taidoilla parhaimmillaan
Kissaa ja kässää, koissua ja kuvista
http://tassunhassua.vuodatus.net/
Toinen blogini, jonka olen aloittanut 18.09.2011,
sisältää harrastuksiani. Ja nimestä voit päätellä millaisista
harrastuksista mm. on kyse. Vähitellen tulen täydentämään tuotakin
blogia, paljolla kuvilla ja vähällä tekstillä.
Elämää ja elämäntaiteilua osissa pohdin elämän suuria kysymyksiä. Tai pieniä, ihan miten vaan. Vaikean ihmissuhteen päättymistä. Uusien syntymistä. Päivästä toiseen jaksamista. Iloista, suruista, onnesta. Tajunnanvirtaa, jolla on suuri merkitys elämässäni. Elän hetkessä ja hetkestä toiseen. Palaan muistoihin, tämän päivän unelmiin. Haaveisiin. Pohdin, onko rakkautta, oikeaa rakkautta. Elämää, elämää.....onko elämää kaiken jo eletyn jälkeen. Voiko uuden elämän saada, vaikka on jo "ikivanha". Vai voiko ihminen jopa nuortua tiettyjen tapahtumien jälkeen.... Pohdin kuolemaa ja kuolemanodotusta. Unia, niiden merkitystä, onko niillä merkitystä. Jaksamista arjessa, työssä, kotona, eri rooleissa.. Pohdin, mietin, raivoan, masennun, iloitsen, itken - surusta tai ilosta. Olen olemassa, välillä vain fyysisesti läsnä, joskus vain psyykkisesti, joskus molempia, joskus minua ei tavoita lainkaan. Olen, vain olen...
Niin on lumi valkoinen, vain tarinoitaan oottaa
jotta joku niitä siihen hentoisesti
jälkeensä jättää ja jo myrsky ne pois pyyhkii
Pää on viisaampi kuin kädet, mutta se saattaa toisinaan tarvita käsien apua.
On järjetöntä antaa pään kärsiä vain siksi,
ettei halua ilmaista tarvetta nojata sitä käsiin.
Älä pelkää paljastaa toisille aitoa avun tarvetta.
Useimmat ihmiset suorastaan nauttivat voidessaan auttaa muita.
Anna minulle anteeksi kaikki ne kerrat,
kun puhuin vaikka olisi pitänyt kuunnella,
kun suutuin vaikka olisi pitänyt sietää,
kun toimin vaikka olisi pitänyt odottaa,
kun pelkäsin vaikka olisi pitänyt ilahtua,
kun moitin vaikka olisi pitänyt rohkaista,
kun arvostelin vaikka olisi pitänyt kiittää,
kun sanoin ei vaikka olisi pitänyt sanoa kyllä
kun sanoin kyllä vaikka olisi pitänyt sanoa ei.
-Marian Wright Edelman
The Forty Rules of Love by dervis Shams-i Tabris
1. Millaisena näemme Jumalan, heijastuu suoraan siitä, millaisena näemme itsemme. Jos Jumala tuo mieleen enimmäkseen pelkoa ja syytöksiä, se tarkoittaa, että sisällemme on kasautunut liian paljon pelkoa ja syyllisyyttä. Jos näemme Jumalan olevan täynnä rakkautta ja myötätuntoa, niin olemme mekin.
2. Tie totuuden luokse on sydämen työtä, ei pään. Tee sydämestäsi ensisijainen oppaasi, älä mielestäsi. Kohtaa, haasta ja lopulta nujerra oma nafsisi sydämelläsi. Oman minuuden tunteminen johtaa Jumalan tuntemiseen.
3. Jokainen lukija ymmärtää Koraanin oman ymmärryksensä mukaisesti eri tasolla. Oivalluksen tasoja on neljä. Ensimmäinen taso on ulkoinen merkitys, johon useimmat ihmiset tyytyvät. Seuraavana on batin - sisäinen taso. Kolmantena on sisäisen sisäinen taso. Ja neljäs taso on niin syvä, ettei sitä voi pukea sanoiksi, ja siksi se jää väistämättä vaille kuvailua.
4. Jumala voi tutkia kaiken ja kaikkien kautta maailmankaikkeudessa, silläJumalaa ei ole rajoitettu moskeijaan, synagoogaan tai kirkkoon. Mutta jos silti tuntee tarvetta tietää, missä Hänen asuinsijansa täsmälleen sijaitsee, on vain yksi paikka, josa Häntä voi etsiä: todellisen rakastajan sydämestä
5. Järki saa ihmisten ajatukset solmuun, eikä se vaaranna mitään, mutta rakkaus ratkaisee kaikki sotkut ja vaarantaa kaiken. Järki on aina varuillaan ja neuvoo: "Varo liikaa hurmiota", kun taas rakkaus sanoo: "Väliäkö sillä! Anna mennä" Järki ei helpolla murru, kun taas rakkaus murtuu raunioiksi leikiten. Mutta raunioissa voi piillä aarteita. Särkynyt sydän kätkee aarteita sisäänsä.
6. Useimmat maailman ongelmista juontavat juurensa kielellisistä virheistä ja yksinkertaisista väärinkäsityksistä. Älä koskaan ota sanoja täydestä. Kun astuu rakkauden piiriin, meidän tuntemamme kieli käy vanhetuneeksi. Sen, mitä ei voi pukea sanoiksi, voi käsittää ainoastaan vaikenemisen kautta.
Mies metsästää ja taistelee. Nainen juonii ja uneksii; hän on fantasian ja jumalten äiti. Hänellä on kyky nähdä, siivet joiden avulla hän voi lentää halun ja mielikuvituksen ääriä kohti...Jumalat ovat miesten kaltaisia: he syntyvät ja kuolevat naisen sylissä...
Jules Michelet