Ja itse asiassa olen itsekin aika aurinkoisella tuulella. Eilen tein noin seitsemän tunnin työpäivän kirjaani. Luin kirjeitä, joita olin olin lähettänyt miehelleni, otin niistä sopivia otteita muistiin. Asioista, jotka kuvasivat sen hetkisiä mielialoja, vauvan vointia, niistä pitäisi koostaa sopiva teksti kirjaan. Mutta sitten totesin, että myös minun saamistani vastauskirjeistä olisi myös oltava jotain. Kello siinä vaiheessa yli neljä iltapäivällä, enkä enää jaksanut. Myös kirjan alkuperäinen teema alkoi jotenkin häiritä minua yksinkertaisuudessaan. Eli, jos kirjoitan vain vauvan kuoleman ja sen jälkeiset vaiheet, tuntuu että kirja jäisi vajaaksi. Raskausajan tunnelmat ovat kuitenkin yksi osa-alue kokonaisuudessa. Ja varsinkin kun niihinkin liittyy tietynlaista tragediaa. Onneksi olen vielä niin alkuvaiheessa, että kokeilun ja suunnittelun mahdollisuus on vielä olemassa, ei tarvitse lähes valmista teosta alkaa muuttamaan. Teen aluksi yhdenlaisen version, jota on sitten mahdollisuus muokata. Ja pitääkin varmasti muokata, ehkä useampaankin kertaan.

No tänään en saanut taas mitään aikaiseksi, vaikka koneella olenkin koko päivän. Tekemässä aivan muita juttuja. Mutta tosiasiassa ne liittyvät myös tavallaan minun kirjaani. Eli olen ottanut yhteyttä yhteen odottajien rinkiin, jossa silloin aikoinaan itse olin mukana. Ja joka toimii edelleenkin. En tiedä sitten menenkö liian pohjamutiin juttuni kanssa, minun on kuitenkin aika syvältä kaivettava asioita, että saan ne järkevään muotoon. Tehtävä tulee olemaan huomattavasti vaikeampi kuin  mitä sitä aluksi ajatteli olevankaan.