aivan kuten eilenkin. Enhän minä mitään loppujen lopuksi eilen mitään saanut aikaiseksi. Aamupäivä meni asiolla keskustassa, vein työpaikkahakemuksia, kirjakaupasta piti hakee paperia ja mustetta. Kumma kyllä, molemmat loppuivat yhtäaikaa. No, tuli ainakin ostettua ne sitten myös yhtäaikaa. Olikin sitten jo iltapäivän puoli kun pääsin kotiin, joten ei ollut enää oikein puhtia aloittaa mitään uutta. Uusi yritys tänään. Tässä taas tänä aamuna on jo mennyt parikin tuntia, kun olen yrittänyt liittyä entiseen ryhmääni, jossa olin odotusaikana. Oli meinaan niin vaikeeta, että meinasin jo luovuttaa, enkä ole varma vieläkään onnistuinko. Katotaan. Elina oli laittanut kommentin, sinut ainakin muistan. Kiitos. Eikä se elämä niin uomissaan ole, tai onhan se tavallaan. Uoma vaan on melekosen syvä ja upottava välillä, pitäs päästä rämpimään sen uoman rannalle välillä huilaamaan. Eikä tämä tämän päivän syksyltä näyttävä ilma ainakaan innosta oikeinkaan paljon mihinkään. Toisaalta, nyt otan jokatapauksessa kynää ja paperia käteeni, muutenhan tästä ei tule yhtään mitään.