Kun alkaa vastustaa, niin se on sitten kunnolla. Autooni piti vaihdettaman jarrupalat, vaan kotikonstein ei onnistunut ja nyt auto ollut pihassa ilman pyörää yli viikon. Sain viiden päivän sijaisuuden töitä, joihin neljälle päivälle piti keksiä kyyti töihin ja vielä sieltä takasinkin. Matkaa vaatimattomasti 22 km. Eikä täältä periferiasta kulje julkista liikennettä ennenkuin koulut alkavat. Oli siinä vähän miettimistä. Selvittiin kuitenkin. Palkanmaksupäivä olikin sitten jo viides päivä, ja olen tiliäni tuijotellut, että miksei jo näy. Tänään hoksasin viimein katsoa tarkemmin palkkanauhaa, ja kuinka ollakaan, siinä on väärä tilinumero!  Eikuin soitto palkanlaskentaan, joka soittaa pankkiin, joka soittaa työnantajalle. Palkanlaskenta soittaa viimein minulle, joka kertoo, että pankista kerrottiin, että sellaista tilinumeroa ei ole olemassakaan, luojan kiitos. Eli palkkani saadaan tänään tai huomenna minun tililleni. Ohhoh, onpa säätämistä. Eilen yksi kaveri lupasi tuoda minulle auton kuukaudeksi, että saan omaani korjata, josta muuten huomasin että katsastus päättynyt 1.8. No, eihän kaveria näkynyt. Oli kuulemma kiireitä. Vieläkin ilman autoa. Omaani pitäisi nyt saada vähän muutakin kuin ne jarrupalat, jos aion saada sen katsastukonttorille jonain päivänä. Ja miten viedään auto jonnekin jossa ei pyörää, tai jos se laitetaan paikoilleen, siinä ei ole jarruja! Lisää säätämistä. Avomiehen kanssa pitkällisen ja tuskallisen keskustelun ym tuloksena saatiin aikaiseksi avoero. Ja nyt ollaan sitten kenties liemessä kaikkien asioitten kanssa. Kyllä hän sentään joskus muutakin teki kun vaan juopotteli, tulen sen varmaan huomaamaan ajan kuluessa eteenpäin. Eli kirjoita tässä nyt sitten jotain kirjaa, kun koko ajan vastustaa. Tai tee ylipäätään yhtään mitään järkevää, kun arjen asiatkin menevät päin pyttyä. Yksi ystävä, jonka kanssa olen pitänyt tiivistä yhteyttä, ei jostain syystä myöskään ole ottanut yhteyttä hetkeen aikaan, sekin on huolestuttavaa. Mitähän tässä seuraavaksi tapahtuukaan.....