Minulla on ollut auto-ongelmaa koko kuukausi. Auto, jonka sain väliaikaisesti on siis lähes romu, mutta sillä on pystynyt kulkemaan, kun tiesi auton vammat. Ja se tosiaan vetelee viimeisiään. Eilen veljeni keksi minulle mistä ostan auton, kunnollisen. Lähdimme sitä siis hakemaan. Matkalla minulle soitettiin yhtä kahden päivän sijaisuutta ja teki tiukkaa että ehdin sinne, mutta onnistuin. Päivän lopulla, ennen työpäivän päättymistä,  minulle soitettiin, että olisi tiedossa pidempi työ. Kysyin kuinka pitkään, no kevääseen saakka, otanko vastaan. No tietenkin otan, hyvänen tavaton sentään! Kotiin päästyäni soitin henkilölle, jonka kanssa neuvottelin lisää asiasta. Ja nyt siis aloitan maanantaina kokopäivätyön koulunkäyntiavustajana ala-asteella ja iltapäivät menee saman koulun iltapäivätoiminnan puolella. Jippii! Kaksi asiaa ratkesi saman päivän aikana.

Päätin, että kun kerran näin hyvin alkaa mennä, ratkaistaan sitten kolmaskin asia. Uuden miesystävän kanssa olemme pitäneet orastavan suhteemme salassa pari viikkoa. Eilen sanoin hänelle, että nyt kuljetaan avoimesti ja julkisesti, koska näyttää kovasti siltä, että olemme "pariutuneet". Hänen piti mennä kuskiksi eräälle henkilölle, sanoin että lähden mukaan. Kovin oli autossa hiljaista matkan aikana, varsinkin kun tämä kaveri aikoi tapansa mukaan istua etupenkille, sanoin hänelle vain, että se on muuten minun paikkani. En tiedä vielä mikä on suhtautuminen asiaan muilla tähän. Ystäväni on ollut kolme yksin, ja hänelle on puolitosissaan tyrkytetty yhtä sun toista naista. Nyt kun erosin, alettiin hänelle ehdotella, että siinähän sinulle on nyt nainen. En tiedä miten tosissaan kaverit on olleet, mutta luulen heille olevan silti pieni järkytys, kun todella on näin käynyt.

Toivottavasti vastoinkäymiset nyt ainakin vähentyvät, elleivät lopu kokonaan. Ainakin toivo on kasvanut kovasti. Silti kaikkien näiden tapahtumien jälkeen on tietenkin varautunut ja epävarma, miten asiat alkavat sujumaan. Exäni sanoi lähtiessään, etten tule pärjäämään ilman häntä millään tavalla, hän kun on auttanut minua kaikessa, enkä osaa tehdä mitään ilman häntä. No ehkä asia on niin, etten ihan kaikkea osaakaan tehdä yksin, mutta olen saanut apuja ihmisiltä, jotka ovat osanneet auttaa niissä asioissa joissa itse en ole hyvä. Eihän kaikkia maailman asioita voikaan osata tehdä, mutta jokainen osaa jotakin ja ne ydistettynä asiat sujuvat. Veljeni ei ole oikein koskaan hyväksynyt exääni, eikä siten välittänyt hirveästi minua auttaakaan. Mutta nyt tuntuu olevan iloinen ja tyytyväinen, että olen päässyt exästä eroon, ja auttaa mielellään. Autojen kanssa on asiantuntija, ja halusi minulle kunnon kulkupelin, ja myös teki sen. Me molemmat opimme tässä parin päivän aikana paljon uutta toisistamme ja lähennyimme varmaan satakertaisesti. Ainoa sisarukseni.

Olen silti vielä melko uupunut ja väsynyt. Asioita on tapahtunut niin valtavalla vauhdille, että ei tahdo mukanan pysyä. Koko kuukausi melkein joka päivä jotain uutta. Kyllä siinä väsyy, mutta ehkä saan vielä jonain päivänä sen "tavallisen arjen", jota olen kaivannut jo kauan. En tarkoita silti mitään tapahtumaköyhää arkea, vaan lähinnä tasapainoista, onnellista arkea. Ettei tarvitse joka päivä pelätä ja murehtia asioita. Toivon niin kovasti kaikkien asioiden nyt sujuvan. Ja että jaksaisin pian alkaa kirjoittamaan kesken jäänyttä kirjaani. Pian varmaan minun luottolukijanikin alkaa kysellä, koska hän saa luettavakseen tekstiäni. Kunhan asiat alkavat tässä järjestyä ja alkaa työn myötä tietty rutiini päiville, osaan järjestää aikatauluni paremmin.