Sitä tämä kaikki on tosiaan vaatinut. Olen monta kertaa vuosien myötä yrittänyt pesäeroa, mutta lievän painostuksen ja uhkailun alla luovuttanut joka kerta. Tämän eron tein suunnitelmallisemmin. Rakensin ensin vähitellen tukiverkkoa itselleni, avauduin ystävilleni kunnolla ja perinpohjaisesti tapahtumien todellista kulkua tämän miehen kanssa. Moni ei ollut uskoa aluksi, että asiat ovat niin kuin ovat. Tämä mies kun osaa esittää niin kaunista ja hyvää muiden läsnäollessa, että kaikki ovat luulleet meidän elävän onnemme kukkuloilla. Valtava kulissi peittänyt kaiken pahan. Pikkuhiljaa aloin purkamaan pala palalta tätä kulissia. Myös miehen sairauden, tai mikä lie, hän ei itsekään enää muiden läsnäollessani saanut pideltyä sairaita ajatuksiaan. Hän alkoi paljastamaan huomaamattaan todellista luontoaan.

                            

Oli mikä oli, rohkeasti käpäliksi vaan tähänkin uuteen ja outoon

Tavaroitaan reuhtoessaan pihassani peräkärryyn lupasi rikkoa kaikki ystävyyssuhteeni kylällä missä asumme. Sekä myös laajemmalti. Mutta kas kummaa, hänen lähtönsä jälkeen on puhelimeni alkanut soida tiheämmmin, minua on pyydetty moniin paikkoihin sekä alettu kysyä saako tulla käymään. Kukaan ei oikeastaan enää halunnut tulla tänne, kun mies oli aina juovuksissa ja täällä kamala sotku ja mekastus. Olen suositumpi kuin  koskaan. Ystävät eivät ole minua jättäneet vaan lähentyneet. Ja lisääntyneet myöskin.

Mies, jonka kanssa nyt vähän ikäänkuin hengailen, oli luullut nähneensä meidät siellä onnen kukkuloilla ja oli hieman kateellisena katsellut meitä, tai siis minua. Kertoi eilen näin. Juhannuksen aikoihin oli se tietty juopporemmi jälleen meidän pihassa ja Hän myös, oli kuskina näille muille. Kertoi silloin tykästyneensä minuun lopullisesti, ja oli ajatellut, ettei koskaan tule saamaan minua. Nykyinen exäni oli huomannut minuun luodut katseet ja alkoi vahtia touhua tarkemmin. Silloin en tiennyt mitä tämä mies ajatteli, mutta jotain vaistosin jo silloin. Kysyinkin eilen häneltä, että olenko ikäänkuin juhannusrakkaus hänelle. Myönsi näin olevan ja kysyi miten arvasin. Naisen vaistolla, naisen vaistolla---. Mutta katsotaan varovasti tulevaisuuteen, olenkin sanonut, etten tiedä vielä omia tunteitani, ja ettei hän vielä kovin vakavasti suunnittelisi mitään. Lupasi ainakin yrittää olla tekemättä niin, mutta hän on kovin rakastunut. Ainakin olen rehellisesti kertonut omat ajatukseni ja hän hyväksyy ne mitkä sitten ne lopullisesti ovatkin. Muutamat ystävättäreni ovat kyllä sanoneet, että olen niin onnellisen ja rakastuneen näköinen ja oloinen, että asiasta ei voi erehtyä. Ehkä he ovat oikeassa, mutta ainakin minun on hyvä olla tämän uuden miehen kanssa. Ja se on jo jotain se.

 

Kategoria:elämä