19.08.2008 - 15:55

 

Eilinen päivä meni sitten kuitenkin melkein nukkuessa, kuten myös tänään. En tiedä miksi, tämä on henkistä väsymystä nyt eniten. Tänään mietin mennyttä suhdettani ja ensimmäistä kertaa itkin exän lähdön jälkeen ja mietin teinkö oikein. Yritin muistella kaikkia hyviä hetkiä ja kyllä niitä toki löytyi paljonkin. Ehkä liikaakin, kun aloin itkemään. Mutta sitten mietin myös ne huonot asiat, tietenkin, miksi päädyin tähän ratkaisuun. Kuljin ympäri taloani, jota hän niin kovasti oli luvannut minun kanssani remontoida. Mitään hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt, ei saanut edes rikkinäistä ikkunaa vaihdettua, vaikka on työkseen sitäkin tehnyt parikymmentä vuotta. Eilen illalla soitti eräs exän kaveri, jolta hänen oli pitänyt tilata ikkunaruutu ja sanoi minulle sen tilanneensa. Sanoin hänelle, että miksei ruutua ole koskaan tullut, no koska sitä ei ole koskaan edes tilattu! Ja muita vastaavia asioita on tullut tässä vähitellen ilmi. Paljonko mies on loppujen lopuksi kaikkien näiden vuosien aikana lopulta valehdellutkaan. Kaiken tämän pohdinnan jälkeen olin taas tosi uupunut.

 Aloin miettimään kuitenkin uutta suhdettani, joka tällä hetkellä on alussaan. Itse en tiedä enää lähdinkö suhteeseen pelkkää yksinäisyyttäni vai miksi, eilen puhuimme tästäkin asiasta hänen kanssaan. Kysyin, kuolisiko hän pettymykseen ja murheeseen, jos totean, ettei tämä toimikaan. Mies on kokenut elämänsä aikana yhtä ja toista ja sanoi, ettei kuolisi. Hän on oppinut tietämään, ettei asiat todellakaan mene niin kuin ajattelee, haaveilee tai toivoo. No se tietysti helpotti minun oloani. Mutta silti, tilanne on herkkä kaikin puolin tässä vaiheessa, etten oikein osaa suhtautua itseenikään kunnolla.