Tänään on Pilvin syntymäpäivä. On ollut raskas viikko töissä ja olen ihan uupunut. Paljon tapahtunut viikon aikana, liian paljon. Hautausmaalla kävin jo viime viikolla, viimeksi olen käynyt kaksi vuotta sitten, kun en ole oikeestaan kyennyt aiemmin. Olen nytkin töissä ja viiteen saakka pitäisi jaksaa. Onneksi kotona on ihana mies minua odottamassa. Kysyy ensimmäisenä, oliko raskas päivä. Kun vastaan että oli, hän pyytää viereensä istumaan ja halaa voimia minuun. Edellinen mies olisi huutanut kävitkö kaupassa ja ostitko kaljaa ja tupakkaa. Nyt ei tarvitse kuunnella tuollaista enää.

Eräs ystäväni pyysi minua kertomaan tästä uudesta miehestä täällä. Mitähän kertoisin. Hän on rauhallinen, ei hosu koskaan minnekään. Ja kysyy aina minun mielipidettäni jos on menossa jonnekin, että mitä mieltä olen jos hän on poissa jonkin aikaa. Jos en halua hänen menevän, hän jää kotiin tai lähden mukaan. Hän on siis kotona, koska on eläkkeellä, tapaturmaeläkkeellä. Tiskit on tiskattuna ja talo lämmitettynä kun tulen kotiin.

En ole aikoihin nukkunut kenenkään kanssa saman peiton alla, mutta nyt ei tulisi mieleenkään nukkua eri peiton alla. Hän halaa minua koko yön, aamulla keittää kahvit ennenkuin lähden töihin. Saan suukkoja ja halauksia niin paljon kuin vain haluan. Ja tietenkin hänkin saa. En osaisi kaiketi enää olla ilman häntä, vaikka aluksi vähän epäilin, miten kauan jaksan olla hänen kanssaan. Nyt on ikävä jo muutaman tunnin jälkeen häntä. Niinkuin aiemmin olen kertonut, minua huolestuttaa hänen sairautensa, joka on melko vakavaa. Hänellä ei ole juurikaan voimia tehdä mitään raskaampia töitä tai asioita. Mutta eipä tuo hirveästi haittaa, olen aikaisemminkin paljon kotona tehnyt itse asiat. Monet epäilevät sairauden vaikuttavan meidän suhteemme intiimiin puoleen, se kuitenkin toimii paremmin kuin monen "terveen" miehen kanssa. Hän on kertonut minulle, että haluaa ottaa naisen huomioon joka tilanteessa ja näin hän myös tekee. Hän nyt vain on niin ihana, vaikka ei ihan heti uskoisi, vaatimaton  kun on.  Vaan hiljasisissa vesissä ne parhaat saalit piileksivät. Joten epäilijät menkööt tutkimaan itseään, miettikööt miksi heillä menee huonosti vaikka kaikki pitäisi olla parhain päin. Jos tunne-elämä on  huonolla mallilla, sitä ei mikään materiaalinen voi korvata.

Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, olen ansainnut kaikkkien vaikeuksien jälkeen tämän onnen.  Jos joku minua kadehtii, saa sen tehdä, mutta menkööt ensin läpi kaiken saman jonka minä olen käynyt. Silloin vasta voisivat tietää, etten helpolla ole mitään saanut. Kello on puoli kolme ja nyt pitää keskittyä lasten kanssa olemiseen kerhossa. Yksi poika jo kävi kysymässä, kuinka kauan oikein aion naputella koneella. Hyvää viikonloppua kaikille, siis niille muutamalle harvalle jotka ovat blogini löytäneet.