Uusi rakkaus on ihanaa aikaa. Mutta jos entinen rakas ei ymmärrä päästää irti, se tekee elämästä hankalan. Hän on häiriköinut monella tavalla näiden vähän yli kolmen kuukauden ajan elämäämme. Soitellut, milloin selvin päin ja ollut muka niin tärkeää asiaa, toisinaan taas umpihumalassa ja lieviä uhkauksia ladellut. Viime lauantaina hän teki viimeisen virheensä. Hän antoi tappouhkauksen minulle. Silloin menin poliisin puheille. Minulla oli kuitenkin onni myötä, hänellä on tuomio kolmesta rattijuopumuksesta ja kuinka ollakaan, hänen olisi pitänyt sitä mennä jo istumaan. Oli pakoillut viranomaisia vaihtamalla asuntoa ja puhelinnumeroa. Minä tiesin molemmat. Hänellä oli siis jo haku päällä, eli tavattaessa otetaan kiinni. Aikaa minun käynnistäni poliisilla  kiinniottoon meni vähän yli puoli tuntia. Nyt hän on turvallisesti vankilassa miettimässä tekosiaan ja sanomisiaan. Hän ei tiedä, ja toivottavasti ei saakaan tietää, että minä aiheutin tämän yhtäkkisen lähdön. Toisaalta sillä ei merkitystä vaikka tietäisikin. Silloin hän ymmärtäisi, etten luovuta itseäni enää hänen uhkauksilleen ja että hän saattaa saada tuomion laittomista uhkauksista ja lähestymiskiellon.