Kirjani tarkoitus on tarkastella elämäni yhtä vaikeimmista vaiheista. Mutta samalla antaa muille vastaavan kokeneille toivoa ja ymmärrystä. Kävin jopa erittäin kalliin kurssin saadakseni kirjan aikaiseksi. Näin ollen sitä ei missään nimessä saa jättää kesken. Minun olisi jo ajat sitten pitänyt lähettää ohjaajalleni ensimmäiset versiot kirjastani. Minulle annetaan ohjeet ja neuvot miten kirjaani kannattaa kirjoittaa, jos siis saisin sivuja kirjoitettua. Minulla on kaksi vuotta aikaa kirjoittaa, sinä aikana saan kaiken avun siihen. Puoli vuotta on jo kulunut. Sekä myös julkaisuun, johon myös saan neuvot ja muut tarvittavat apukeinot. Mikäli kirjani ei koskaan valmistu, on yli tuhat euroa mennyt taivaan tuuliin. Myöskään lopullinen tarkoitukseni kirjalle jää toteutumatta. Eli lukijat. Olen ollut joko laiska, saamaton tai muuten vain vastuuton itseäni kohtaan, kun en ole saanut mitään aikaiseksi.

Minun on hyvin pian aika palata kirjani pariin. Työni on tosiaan vienyt paljon energiaa, sekin vähän on jo helpottunut. Nimittäin työ, poika, jonka avustaja olen, luottaa minuun eikä vie enää niin paljon energiaani. Rakkauselämä on tasaantunut omiin ihaniin uomiinsa. Nyt olisi vain otettava itsestäni kaikki irti ja alkaa työskennellä. Se vähän mitä olen jo saanut aikaiseksi on kuitenkin jo edistystä. Kirjan alkuosuus on muototunut johonkin suuntaan. Niin sanottu pahin osuus on kirjoittamatta, eli itse vauvan kuolema ja siihen liittyvät tuntemukset. Ja koska lapsen menetys ei enää kirpaise niin paljon kuin vuosia sitten, voin tarkastella sitä jo vähän kuin ulkopuolelta. Ei muuta kuin kirjoittamaan.