Onpas kulunut aikaa kun olen viimeksi täällä kirjoittanut. Työ ja rakkaus vie kaiken aikani nykyään. Töissä on paljon hankalia tilanteita, jotka kuluttavat energiaani. Kotona taasen lataan uutta energia rakkaani kanssa. Oikein harmittelen välillä, kun en saa mitään muuta aikaiseksi kotona, en kirjoita kirjaani lainkaan. Epälen, saanko sitä enää edes jatkumaan, jotenkin sitä on jämähtänyt koko asiasta ulos. Uutta opiskeluakin pitäisi aloittaa, tällä kertaa koulunkäyntiavustajan tutkinto pitäisi suorittaa, että olisi oikeasti pätevä työssäni. Luulen, että periaatteessa olen pätevä,olenhan opiskellut paljon elämäni aikana asioita, jotka ovat myös tässä työssä. Mutta ilman virallista paperia palkkaus ei vastaa työni määrää. Ja onhan se tietenkin hyvä päivittää asioita, ainahan uusia asioita ilmestyy, kirjallisuutta, netissä löytyy kaikenlaista, ja muutenkin on toisaalta kiinnostavaa pysyä ajan tasalla.

Mutta oikeasti viihdyn aivan liian hyvin rakkaani kanssa, enkä millään malttaisi irrottaua hänestä kun olen kotona. Toisaalta kuitenkin on ihanaa olla rakastunut ja nauttia toisen läheisyydestä, sitähän olen ollut vailla vuosia. Siinä mielessä on sallittua nauttia tästä ihanuudesta kun sitä kerrankin saa.