Töissä taas yli kahden viikon jälkeen ja vasta toinen päivä menossa ja järki on lähtee päästä. Koulussa näytelmäharjoitusta, kuoroharjoitusta, seurakunnan vanhuskerhoon laulamamaan, pankkiin ja mihin hittoon vie. Oma "poikani" on kaikesta aivan jo ahdistunut. Hän kun ei kestä rutiinista poikkeavia tilanteita, eikä ihmispaljoutta.  Oijoi,ja huomenna on koko koulun juhlapäivä, vanhemmat ja muut kylänvieraat ovat katsomassa näytelmiä ym. Tulee olemaan hermoja raastava päivä. Mutta eiköhän se tästä, kunhan tämän viikon juhlat on juhlittu, ja ensi viikko enää koulua ennen kuin loma alkaa.

Kotona Seppo on sairaana ja ahdistunut myös, huomaan kiukuttelevani hänelle aivan turhista asioista. Nyt minun pitäisi olla sekä kotona että töissä se jolla on homma hanskassa ja kaikki narut  käsissään. Olin ehkä liian kauan pois työmaaltani,koska en meinaa saada otetta. No selvähän se on,joku muu on hoitanut asioita jotka olisivat minulle kuuluneet.

Minä en onneksi kuulu niihin jouluihmisiin, jotka höösäävät vielä kaikenmaailmann ruokien ja muiden hössötysten kanssa. Ei edes jouluvaloja ole asennettu minnekään. Ei lahjan lahjaa ole ostettuna, eikä varmaan ostetakaan, laskuja pukkaa laatikon täydeltä joka päivä.

Ahdistun, kun ihmiset valmistelevat joulua kiireisinä ja kireinä. Olen mieluummin ihan muuten vaan kireä. Teen joulun viimeisinä päivinä ja ehdin aivan varmasti sopivan joulutunnelman.  Tarviiko sitä koko kuukauden vääntää. Joulu tuntuu joululta, kun sitä ei viikkotolkulla ole ympärillä. Joulu minun mielestäni rauhoittumisen aikaa, eikä tätä miksi se nykyään on tehty.

Saan varmaan joulua rakastavat ihmiset näkemään punaista, mutta ei kai se ole minun ongelmani (siksi kirjoitin jo varoiksi punaisella). Minulla nyt vain on erilainen näkemys joulusta, eikä perheeni ole koskaan sitä moittinut.

Joten hyvät jouluhulinat kaikille tässä vaiheessa. Jatketaan taas myöhemmin.