Olen tehnyt blogistani itselleni oudon, puhun tai siis kirjoitan milloin mitäkin eikä missään ole jatkuvuutta. Kirjan kirjoittaminen - hmm - se oli alkuperäinen tarkoitus, vaan missä se kirja on. Muutama sivu koneella, eikä niilläkin sivuilla taida järkee olla. Seuraavaksi alkoikin ihmissuhdeongelmat olemaan päällimmäisenä.

Uusi suhde sai kaiken mitä minusta oli jäljellä,olin rikki, palasina ja siruina, entisen suhteeni vuoksi. Meni yhdeksän vuotta ennenkuin pääsin siitä suhteesta. Tiesin jo vuosia sitten, että olisi pitänyt lopettaa. Uskoa äitiäni, uskoa ystäviäni, kun he sanoivat: jätä tuo mies kun olette saaneet kuolleen lapsenne haudatuksi. Koska samalla kuoli rakkaus tätä miestä kohtaan. Kuvittelin, asian yhdistävän ja lujittavan suhdettamme. Ja ehkä se hetken niin tekikin. Mutta exäni huomattua, ettei hänellä olekaan vastuuta yhteisestä lapsesta, hän tavallaan aloitti poikamieselämänsä uudelleen. Vain sillä poikkeuksella, että hänellä oli turvattu pyykkikone, liesi, pillu, ja osittain pankkitili. Hänellä oli autokuski (hän on kortiton), hänellä oli kaunis nukke, jota esitellä kavereille. Hänellä oli lattiarätti, jolle saa huutaa kotona pahat olonsa. Hänellä olisi ollut parempi elämä, jos hän olisi sen osannut oikein käyttää. Oma koti, kaunis avovaimo, kaksi nuorta ihmistä (minun lapset) jotka aluksi ottivat hänet isäpuolekseen. Hän omaa narsististaan käyttäytymistään hyväksikäyttäen menetti kaiken, jopa omat ystävät alkoivat karttaa häntä.

En tiedä pitäisikö minun purkaa nämä asiat tässä ja nyt. Seppo, minun Rakas Sepponi joutuu tällä tuleen ja tuuleen, kuunnellessaan purkauksiani. Välillä tuntuu,että Seppo joutuu kärsimään minun kärsimykseni, ja se on helvetin väärin. Minun blogillani ei juurikaan ole lukijoita, johtunee sen tavallisuudesta ja tylsyydestä. Johtuu siitä, etten sittenkään ole halunnut kirjoittaa sitä mitä minun olisi pitänyt kirjoittaa.  Ehkä näin Joulukuun Ekana Päivänä Armon Vuonna 2008, aloitankin uuden vuoden jo nyt ja kirjoitan mitä todella ajattelen.