Kasvot kuolemaa enteilevät, kalpeat. Silmissä katse harhaileva, voimaton. Näky saa sydämen jäätymään. Pelko puristaa rintaa. Onko tämä lopullista. Jumalani, älä tämän vielä loppua. Vielä muutama päivä sitten otit minut lämpimään syleilyysi. Nyt kosketan haurasta vartaloasi, vapisevaa, heikkoa.

Kotona hiljaisuus. Vuosi on vaihtumassa. Onko koko elämäni vaihtumassa. Lapsesi, vain viisitoistavuotias, pohtii kanssani elämän suuria asioita. Me molemmat rakastamme sinua, eri tavalla, samalla tavalla. Hän kirjoittaa sinulle viestin, kertoo asian viestissään. Toivottaa kaikesta huolimatta Hyvää Uutta Vuotta. Toivomme sen olevan parempi vuosi. Niin kauan kun on elämää, on toivoa.

Vuosi vaihtuu. Juhlimme sitä kahdestaan omalla pienellä tavallamme. Poikasi harmittelee, että sinun vuoksesi on tullut meille. Miksi näin piti käydä. Hän on muuttamassa kauas etelään, ulkomaille. Saako hän enää nähdä sinua koskaan. Älä jätä meitä. Me tarvitsemme sinua.

Tänään ensimmäinen päivä uutta vuotta lähdemme tapaamaan sinua. Pelko molempien mielessä. Puhumme matkalla niitä näitä. Lopulta vaivumme kumpikin omiin ajatuksiimme. Perillä ahdistus tuntuu varpaissa saakka. Kasvot, eilinen kuoleman kuvajainen, on kadonnut. Silmissä samaa pilkahdusta kuin aina. Elämähalu vie voiton. Näitä ihmisiä varten olet olemassa, näitä ihmisiä et voi vielä jättää.

Sinnittele rakkaani. Ota voitto sairaudesta, näytä sille mistä olet tehty. Rohkeudesta, rakkaudesta, sisusta, tahdonvoimasta. Älä anna sille periksi. Älä jätä meitä. Me tarvitsemme sinua.