Perjantaina lomaa viisi päivää, kohtalaisen ankaraa lepoa koko viikonloppu. Maanantaiaamuna olo kuin kuolleesta nousseelta. Sydän pauhaa kuin Lauri Tähkän iskelmässä. Mitä tämä oikein on? Tilaan ajan uudestaan lääkäriin. Taas sydänfilmiä, mutta myös verikokeita. En edes tiedä mitä kokeita. Selvisi sitten vastaanotolla, ettei ole sydänlihas tai-pussin tulehdus, ei ole sydänveritulppa, eikä myöskään keuhkoveritulppa. Kerroin kaiken mitä on ollut elämässäni edellisen flunssan jälkeen. Lääkäri toteaa, etten ole ilmeisesti siis päässyt parantumaan edellisestä kunnolla ja nyt kostautuu. Antaa kolme päivää lisää lomaa sekä hevoskuurin antibiootteja.

Käyn työpaikallani kertomassa tilanteen ja ovat suorastaan kauhuissaan, kun näytänkin puolikuolleelta. No, olo on puolikuollut. Mutta parin päivän päästä on olo parempi. Olen levännyt aivan eri tavalla kuin viimeksi. Silloin jouduin hoitamaan sairauden lomassa koko talouden asiat rakkaani ollessa todella huonossa kunnossa. Nyt kun on toipunut parempaan suuntaan, ottaa hän vastuun niistä töistä, joita tein itse aiemmin. Näin sitä joudumme vuorotellen hoitamaan toisiamme, mutta sitähän rakkaus on. Me emme ole enää nuoria, vain suhteemme on nuori. Minä lähes 50 ja hän lähestyy kuuttakymmentä. Meidän iässämme ei enää toivu samalla tavalla kuin muutama vuosikymmen aiemmin.

Vielä pari päivää sairauslomaa, viikonloppu päälle ja sitten toivottavasti olen entistä ehompi Minä.