"Depressio voi iskeä aivan yllättäen, ilman näkyvää syytä tai kuormittavan, elämää muuttavan kokemuksen seurauksena. Se voi kasvaa ja kertyä kuukausien, jopa vuosien mittaan, ja riistää hitaasti elämästä kaiken toivon ja ilon.

" Sairaus synnyttää tuskatiloja ja tunteita, jotka yleensä liittyvät perheenjäsenen kuolemaan, rakkaussuhteen epäonnistumiseen, työpaikan menetykseen, vakavaan sairauteen tai johonkin muuhun elämän kriisiin. Depressiota sairastava potilas tuntee itsensä surulliseksi, yksinäiseksi tai on  muutoin vain 'mieli maassa' pitkiäkin aikoja.", lääketieteen tohtori Jonathan Albert kertoo. - "Ero on siinä, että vaikeista tilanteista, kuten läheisen kuolemasta, toipuu muutamassa kuukaudessa. Masennus sen sijaan viipyy ja pysyy haitaten työntekoa ja suhteita perheeseen ja ystäviin. Lyhyesti sanottuna depressio vaikeuttaa elämästä selviämistä" Depressio. Toimittanut Mary S. Kittel. Otava 2002.

Rakkaani on masentunut kovasti. Sairaus on pahentunut ja sen myötä on tullut myös masennus. Epätoivo, pelko. Toivottomuus ja riittämättömyyden tunne. Minun pitäisi olla töissä, mutta en halua jättää häntä yksin kotiin. En uskalla jättää häntä yksin. Ei hän itselleen varmaan mitään tekisi, mutta jättäisi tekemättä. Unohtaisi lääkkeensä, ei söisi koko päivänä mitään. Ei jaksaisi lämmittää taloa. Ei pystyisi hakemaan puita sisälle. Ei selviäisi päivästään yksin. Tiedän, koska olen itse sairastanut masennuksen. Minulla olisi vielä kaksi päivää töitä. Sitten alkaisi loma. En tiedä voinko mennä töihin edes kahdeksi päiväksi. Mielestäni minun pitäisi olla rakkaani luona. Emme tiedä kuinka kauan hänellä on aikaa. Koska on aika lähteä. Se voi olla huomenna, se voi olla vuoden kuluttua, tai vuosia voi olla paljonkin. Mutta nyt on  masennus vienyt elämänhalut. Toistaiseksi. En uskalla jättää häntä yksin.