siitä kun viimeksi olen kirjoittanut. En tiedä miksi näin on käynyt. Minulla on ollut työssä paljon monenlaista toimintaa, vaikeeta välillä. Rakkaani on taas ollut kovastikin sairaana, ja olen huolehtinut hänestä työpäivien jälkeen. Mutta silti jaksan rakastaa, rakastaa. En itsekään toisinaan ymmärrä miksi. Hän ei jaksa tehdä kunnolla edes kotitöitä, tiskaamisessa menee pari tuntia, asia jonka itse teen vartissa. Siivomisessa minulla menee pari tuntia. Silloin siivoan kolme huonetta + kylpyhuoneen ym ym. Rakkaallani menee puoli tuntia, että saa yhden huoneen imuroitua. Niin sanotuista miesten töistä ei voi edes puhua hänen kohdallaan. Moni ihmettelee, miten voin rakastaa ja jaksaa hänen kanssaan. Mikään materia maailmassa ei korvaa tunteita.  Ei sitä, että halaus antaa voimia minulla ja hänelle enemmän kuin lottovoitto.

Ennen olin kuin raivopäinen sonni, jos talo ei ollut kunnossa, asiat eivät toimineet. Jokainen läsnäoleva henkilö ja eläin sai kärsiä kohtauksistani. Ulos kaikki, minä siivoan NYT! MIKSI kaikki on hukassa. MIKÄÄN ei toimi. Ja niin edelleen. Nykyään minulle on yhdentekevää vaikka sohvilla lojuu perheen vaatteet, uusiovaatekaappeja. Vaikka keittiön pöydällä lojuu päivän lehdet. Ainut mikä edelleenkin välillä harmittaa, on että minun omat tavarat eivät ole paikallaan. Siitä saan välillä pieniä kohtauksia. Alan askartelemaan jotain kivaa, en löydä työvälineitä, en sitä ja tätä. Mutta ne ovatkin asioita jotka aivan itse olen saanut hukattua jonnekin. Siinä vaiheessa Rakkaani on rauhallinen kuin viilipytty, alkaa vähäisillä voimillaan miettiä missä voisi olla. Missä on viimeksi nähnyt etsimäni asian. Alkaa etsiä, pyytä minua rauhoittumaan. ARGH. Minua, Hän. Ups. Minä se olenkin, joka tässä apua tarvitsee.

Tätä on rakkaus, toisesta huolehtimisesta, vuorotellen. Aamuhalaukset. Suukko, kun lähden töihin. Kysymys, pärjäätkö tämän päivän. Lupaus puhelusta, jos on hätä. Minä olen valmis lähtemään kesken päivän, jos on tarvis.

Toisin sanoen. Minulla ja rakkaallani menee hyvin, kaikesta huolimatta. Hänen sairautensa on opettanut minua ottamaan elämästä tärkeimmät asiat irti. Edelleen toivoisin myös, että muistaisin niitä harvoja lukijoitani ja samalla itseäni näistä samoista asioista. Itselleni selvennän elämääni kun kirjoitan siitä jotain. Nämä ajat, kun on kirjoittaminen jäänyt väliin, on minulla ollut muutama pieni kriisi, mutta ne eivät ole olleet vakavia, eivätkä liittyneet parisuhteeseeni, ainakaan kovast. Itseäni olen miettinyt ja ollut hukassa, kuten aina tavan takaa minulla on tapana.

Nyt alkaa pian kesäloma. Minulla on aikaa vain olla ja tehdä kaikessa rauhassa asioita ilman aikataulua. Olla rakkaani kanssa kunnolla. Aika on nyt tärkeintä, aika rakkaani kanssa. Hänen aikansa on rajallinen.