Kesä on omituista aikaa, varsinkin jos et ole työelämässä. Sinulla ei ole mitään aikataulua, minnekään ei ole kiirettä. Et tiedä mikä päivä tänään on, vuorokausirytmi sekaisin. Nytkin kello on lähes kaksi yöllä ja olet koneella. Iltayhdeksältä et meinannut saada silmiäsi pysymään auki, innostuit kuitenkin katsomaan illan elokuvan. Senjälkeen nukkumaan, kello jo yli puolenyön. Ja mitä tapahtuu, et ole enää lainkaan väsynyt.

Mietit, mitä tekisit aamulla kun heräät, millainen on päiväohjelmasi. Niin mikä päiväohjelma. Heräät ensimmäisen kerran kun poikasi lähtee töihin seitsemän jälkeen. Mahdollisesti jopa aiot nousta ylös juomaan hänen kanssaan aamukahvit. Kahvin jälkeen menet vähän lepäämään, noin puoli tuntia. Seuraavan kerran kun heräät, kello onkin jo yli yhdeksän ja toteat aamun jo menneen. Päätät, ettei enää kannata kiirehtiä ylös. Joten vielä puoli tuntia ja sitten reippaana hommiin. Ai niin, mihin hommiin. No antaa mennä, nukutaan sitten tunti. Jälleen heräät tunnin päästä ja toteat nukkuneesi kaksi tuntia. Toiset aamukahvit tässä vaiheessa. Pari tupakkaa. Johan tulikin rehkittyä. Eikun lepäämään.

Pikkulevon jälkeen kello sitten onkin jo lähes yksi päivällä. Jaahas, mitä nyt tehdään. No tietenkin kolmannet aamukahvit ja ne pakolliset tupakat. Josko nyt olisi aika etsiä yöllä hukatut vaatteet päälleen ja alkaa tosissaan miettiä, voiko tänään lopultakaan tehdä mitään. Päivähän on jo lähes mennyt.

Jotain pientä hommaa virittelet, vaikkapa viikon lehdet lojumasta sohvilta, että mahdut siihen lepäämään ja miettimään mitä tekisi. Hyvä ajatus. Siinähän sitä sitten mietitkin tunnin verran. Ai niin, tuleekin mieleen, koska sitä tulikaan käytyä kaupassa. Poika tulee kohta töistä väsyneenä ja nälkäisenä. Onko jääkaapissa mitään ateriaksi kelpaavaa. Laahustat siis jääkaapille. Kolme perunaa, viikon vanha salaatti, tyhjä sillipurkki ja - omituista - tyhjä maitopurkki. Levitepurkista saa hyvällä tahdolla puolikkaan leipää voideltua, senkin ohuelti. Jaahas, onhan siellä makkarapaketti, avattu, jotain vihertävää siellä on. Ei voi edes koirille antaa.

Alkaa tosihommat, eli missä on lompakko, autonavaimet ja hei, puhelin, sellainenkin on joskus ollut. Ei vaan ole päiväkausiin soinut. Tuskallisen etsinnän jälkeen kaikki löytyneet. Menihän siinäkin jo taasen yksi tunti. Oukei, vihdoinkin sitä ollaan valmiita kauppaan. Jos vaan löytyisi se toinenkin kenkä jalkaan.

Kaupassa, juu, mitä sitä pitikään ostaa. Ja mistä teet nyt nopeasti ruokaa. Puoli tuntia aikaa ja lapsiparka on nälissään kotona. Pakastealtaasta löytyy helpotusta. Pari maitopurkkia levite ja jotain, joka sitten jälleen löytyy viikon päästä jännän muotoisena ja kummallisen värisenä.

Päivän työt on tehty, eli kotiin. Sohva kutsuu. Poika tulee töistään, kysyy mitä ruokaa. Joopajoo, unohdin. Kipaiset pakastelokerosta sen valmisruuan, uuni lämpöiseksi, nämäkin asiat olisi voinut tehdä toisin päin.

Ruuan jälkeen pakko päästä levolle. Parin tunnin päikkärit. Mitkä päikkärit, kellohan on jo lähes seitsemän illalla. Jos pari tuntia jaksaisi vielä niin, sitten on jo oikea ilta.

Aivan, mutta se illan elokuva alkaakin taas joko yhdeksältä tai kymmeneltä ja kestää puoleen yöhön. Pakko siis se katsoa. Oravanpyörä se on tämäkin, työttömän, vapaan, huolettoman ihmisen oravapyörä. Sano nyt siihen sitten jotain.