Yli kuukauteen en olekaan kirjoitellut. Juuri äsken kirjoitin pitkän pätkän ja - sitten onnistuin hukkaamaan koko tekstin. Arvaa vain harmittaako. Hankalaa yrittää kirjoittaa samat jutut uudelleen.

Kesäkuu on mennyt lähes kokonaan siivotessa. Ensin sisätilat, huone kerrallaan, rojua pois, pois näkyvistä. Osa talteen (pieni osa) loput suoraan roskiin. Huonekalujen paikkaa vaihdeltiin, osa vietiin vallan pois, kyllä tuli tilaa minun pieniin huoneisiini. Ja sitten iski oikein kunnon into päälle, kaapit tyhjäksi, samoin laatikot ym. johan löytyi yhtä sun toista hukassa ollutta. Ja miten paljon tulikaan tilaa kaappeihinkin. Monen monta isoa jätesäkillistä turhaa tavaraa. Uskomatonta, jopa minun minipienestä keittiöstä kokonainen säkillinen. Koskahan alan kaipaamaan jotain mitä laitoin roskiin. Yleensähän niin käy jossain vaiheessa.

16. päivä oli syntymäpäivä, siihen mennessä oli tarkoitus saada paikat kuntoon, ja sain myös. Pitkästä aikaa, moniin vuosiin pidin pienimuotoiset bileet. Tyttäreni tuli poikakaverinsa kanssa kotiin muutamaksi päiväksi. Samoin tuli rakkaani toiseksi nuori poika meille lomalle. Koko kesä siis tähän saakka on ollut ihmisiä talossa, kun tähän saakka olemme olleet lähes kahden. siihenkin oli aluksi totuttelemista.

Juhannus kuitenkin meni kahden kesken. Poika oli siskonsa luona sen ajan. Ja onneksi toisaalta olikin. Rakas oli huonossa kunnossa, jälleen. Otettiin ehkä liian rankasti mun synttärit ja juhannus. Rakas kun ei saisi liikaa rasittaa itseään juhlimalla, eikä muutenkaan. Välillä jo pelotti pitääkö tehdä taas sairaalareissu. Mutta siitäkin selvittiin.

Naapurin tyttö tuli käymään ja jäi. Oli lähes kaksi viikkoa asumassa meillä. Ohhoh. Vaan ei se mitään. Nuoret laitettiin töihin. Onhan minulla tässä tonttia ja ulkorakennusta, jotka myös kaipasivat raivaamista. Minun iso navettani, jossa ei siis ole eläimiä, oli päässyt kaatopaikkakuntoon. Ja jälleen jätesäkit käyttöön. Nyt olisi tyhjää tilaa vaikka asuntoa alkaisi suunnitella. Vaan se valuuttapuoli. Miksi sitä ei ole ikuna tarpeeksi. Ei tule vakiosta, ei monivedosta, puhumattaakaan lotot, kenot ym. Niitä se rakas harrastaa. Vaan kun ei ruksit ja numerot osu kohalleen. On se kumma juttu.

Loman alkaessa mietin miten jaksan olla kotona koko ajan muiden ihmisten kanssa. Siihen en ole muina kesinä tottunut. Exä oli paljon poissa, onneksi, lapset menivät omia menojaan. Ja minä sain suunnitella elämäni aivan oman aikatauluni mukaan. Mutta ilmeisesti olen jollain tavalla saanut elämäni muuttumaan uuteen suuntaan. En hermostu jokaisesta asiasta kuten aikoinaan olen tehnyt. En jokaisesta ihmisestä joka on paikalla.

Silti välillä erakkoluonteeni kaipaa yksinäisyyttä. Se on ollut vaikea toteuttaa viime aikoina. Itse asiassa ei lainkaan. Yritän kuitenkin ottaa pieniä tuokioita yksinäni, että taas jaksaisin. Matonpesuprojektini on ollut  yksi niistä. Siihen ei kukaan ole saanut puuttua.

Elämä soljuu rauhallisesti ja mukavasti. Meillä on rakkaan kanssa ihania hetkiä, vaikka pelkäsin kuinka jaksan hänen kanssaan. Hän kun on välillä huonossa kunnossa ja minä joudun ottamaan vastuun kaikesta. Mutta niinhän minä jouduin tekemään ennenkin, ei mitään uutta siis sekään.

Rakkaus on asia, joka antaa voimia. Oma muuttumiseni rauhallisempaan suuntaan, en enää hermostu joka asiasta. Ja kesä. Kesä on kesä vaikka se olisi minkälainen tahansa. Onkin ollut onneksi monia hellepäiviä. Nyt näyttää siltä että ollaan menossa viileempään suuntaan. Vaan ei anneta sen haitata.