Ensinnäkin, sain rahan samana päivänä vaikka sen piti olla niin hemmetin vaikeeta saada. Kannatti siis käydä mokeltamassa sille tuittupäiselle henkilölle asiasta. En ole muuten pitänyt hänestä koskaan, on niin jotenkin olevinaan parempaa kuin muut. Helpotti kovasti, kun edes yksi asia on poissa päiväjärjestyksestä. Kyllähän sitä ihmisen kuuluu palkka työstänsä saada,oli se sitten mikä hyvänsä työ. Menepä sanomaan jollekin muulle, että ei nyt onnistu,palkka maksetaan vasta ensi kuussa, kun jokin asia meni pieleen. Lakkoonhan työtekijät siitä menevät. Mutta nämä tietää, ettei omaishoitajat voi lakkoilla. Varsinkin jos asuvat saman katon alla hoidettavansa kanssa. Että silleen. No se oli se hyvä asia.

Sitten se tosi kamala asia. Työhuonettani olin siivonnut epätoivon vimmalla jo muutaman tunnin, että saisin työpöytäni esiin ja sen myötä ompelukoneeni. Pojan uusiin housuihin piti asentaa taskuihin vetoketjut. Pidin taukoa ja mielessäni vilahti yhden ystäväni nimi. Siitä ei mennyt kun pari sekuntia ja puhelin soi, tiesin heti että Virpi soittaa. Jotain on tapahtunut. Puhelimesta kuului syvä henkäys, en uskaltanut kysyä kuka on kuollut vaan varovasti sanoin; No? Virpi itki ja sanoi Arja on kuollut. Oli pakko kysyä että mitä, Arja on kuollut. Mitä, miten se on mahdollista. Vastahan minä sen kanssa viikko sitten puhuin puhelimessa, eikä ollut mitään vikaa.

Arja oli lähtenyt yövuorosta tiistaiaamuna kotiin ja kuollut. Aivoverenvuoto. Sanoin Virpille, että en osaa nyt ymmärtää ja siksi olen näin rauhallinen, tajuan tämän asian vasta myöhemmin. En oikeestaan ole tajunnut vieläkään. Tekisi mieli soittaa Arjalle ja sanoa, että sinun sanotaan kuolleen. Myöhemmin päivällä selasin puhelinta ja etsin Arjan numeron, poistin ja ajattelin, että tämä ihminen on ensimmäinen jonka poistan puhelimestani, sen vuoksi etten voi koskaan enää soittaa hänelle.

Arja.

Ei tällaista tapahdu kuin elokuvissa, enkä mielestäni ole elokuvassa. Meidän piti kolmestaan viettää yhteinen ilta kun Virpin ja Arjan työvuorot sen sallivat. Minähän en nyt ole töissä. Arja sanoi minulle kerran yhteisen työvuoron aikana, että olemme kuin kaksoset, henkiset kaksoset. Miten minun nyt käy, jos henkinen kaksoseni on kuollut. Viimeksi kun Arja soitti, hän sanoi haluavansa kuulla minun ääneni. Tiesikö hän  silloin jotain tapahtuvan? Arjalla on - oli - yliluonnollista herkkyyttä tuntea toisen tuska, hän rukoili toisen vuoksi jos toisella oli vaikeuksia. Olisiko pitänyt rukoilla itsensä vuoksi, olisiko jonkun muun pitänyt rukoilla Arjan vuoksi? Nyt on myöhäistä. En voi ymmärtää tätä. Miten tällaista voi tapahtua ihmiselle kesken elämän, lähtee töistä vapaille, eikä enää koskaan palaa.