Toi mun kamu fibro kirjotti ihmiselle kirjeen, määki haluun kertoo mun juttuni. Mulla on ihan eri tekniikka kiusata ihmistä kun tolla fibrolla, mutta varmaan ihan ihanan inhottava. Mää teen näin, ensin mää noin viikon ajan annan oireitä itestäni näin; Ihmisellä on sellaset niin sanotut leskenlahdet päänahassaan. Sillä on siis sellaset kaljut paikat otsan yläpuolella, samanlaiset kun monillä äijillä, ne se on periny isältään. Niihin mä siis  isken ensimmäisenä, teen niihin semmoset kipupisteet, jotka tuntuu kun niihin koskee. Niitä ei siis vielä tässä vaiheessa varsinaisesti säre. Ihminen hieroo niitä varovasti, jotta veri lähtis kiertään päänahassa paremmin, mukamas, arvatkaa vaan välitänkö siitä.

Ihminen tietää, jotta jos ne kipupisteet ei lähe poies, niin pian iskee SE särky. Varooksi se ottaa jo Miranaxia muutaman päivän, jotta mä lähtisin kälppiin. Ja hitto vie, se lääke kyllä vähän pelottaa mua, ja mun on pakko väistyä, ainakin väliaikaisesti. No perhana, seuraava suunnitelma on jumittaa sen niska ja siirtää kipupisteet takaraivolle, sille se ihminen onkin voimattomampi tekeen mitää. Jos mää pääsen sinne niskan puolelle, on asia klaari. Joskus mää jään vain oikeelle puolell päätä, mutta mää olen huomannu, että se ei tehoa kovin hyvin. Lääkkeistä se saa aika hyvän poistoavun siihen paikkaan. Vasen puoli onkin ihan eri juttu, mää huomaan kun ihminen voivottelee ja kauhistuu, kun huomaa jotta mää oonki menny vasemmalle puolell. No, yleensä mää oon ollu jo sie oikeella puolella, joten antaa sen olla sie ja jatkan vaan vasemmallekin.

Tässä vaiheessa se ihminen onkin sitten jo myyty mulle. Se ottaa Miranaxia tuplana, se ottaa Ibuksiinia, se ottaa Panadoolia, se ottas vaikka mitä että pääsis musta eroon. On sillä semmonen täsmälääkekin, mikähän vaikee nimi sillä olikaan Sumatripaani. Senkin se ottaa. Harvoon mää kuitenkaan niistä lannistun. Mulla on vie pari muutakin kivaa juttua, jolla kiusata ihmistä. Mää oon keksiny sen vasta tässä muutama vuosi sitten. Mää meen ja teen sen nenänpään araksi, siitä se tietää varmasti, että on mennyttä kalua, jos sen nenänpää on arka. Tää on hauskaa. Samoin teen sen leukapielille. Mää en siis tee samanlaista särkyä niihi kun päähän, vaan teen sen nahkan niistä paikoista niin araksi, ettei se voi edes kunnolla pestä naamaansa. Ja pyyhkeellä pyyhkinen vasta hankalaa onkin. Ai, että mä nautin. Se kituu ja valittaa, yrittää rauhoittaa ittensä,olla paikallaan, menee pimeeseen huoneeseen, aina se ei oo mahdollista, varsinkaa kesällä. Se ei kestä mitää ääniä, se kävelee hiipimällä ettei vaan koskis kovin lujaa, sydämentykyset  tuntuu patarummun paukkeelta. Yleensä mä jaksan tätä noin kolme päivää. Ennätys on ollu seittemän päivää, mutta se tais olla liikaa sille. Se raukka oli niin uupunu sen jälkeen,jotta olen siihen kolmeen neljään päivään nykyään tyytyny.

Mä olen nyt noin viikon kiusannu sen leskenlahtia, tänä aamuna päätin iskee sinne niskaan ja nenänpään otin kans mukaa. Ja hei, sillä on nuha, kiva kiva, se joutuu niistämään ja siihen tekee kipeetä, siis nenänpäähän. Me päätetiin ton fibron kanssa alkaa tää syksy tälleen yhdessä, fibro on vieny siltä kädet, kyllä se niillä silti kovasti yrittää jotain tehdä, kirjottaa tätäkin ny mun puolesta, ja mää vien siltä pään. Kärsiköön ny hetken aikaa meistä molemmista, niin se huomaa sitte kuinka onnellinen se onkaan, kun me häivytään. Ei se onnellisuus ja tyytyvääsyys tunnu miltää, jos ei välillä oo tosi kamalaa. Niin ja saa meidän porukkaan tulla muitakin kipuja, jos joku ehtii ja haluaa  tulla kiusaamaan ihmistä.

Terveisin Migreeni