No sitähän ei voi vielä tietää varmuudella, mutta oletan ettei ihan pahempiakaan. Fibro ei vaivaa kovin kovasti, migreeni on vielä pikkasen oikealla ohimolla, mutta jos ei kovin kovasti ponnistele ja rehki, sekin taitaa vähitellen väistyä. Aurinko paistaa ajoittain, eikä sada ainakaan. Koska tässä on on ollut tätä sairastelua jonkin aikaa, on tuo siivouspuoli jäänyt vähän vähemmälle, tänään voisin imuroida jälleen ja pestä lattiat. Niitäkään ei onneksi kovin suurta pinta-alaa talossani ole. Ja se murheenkryyni, työhuone, edelleen kesken. On jäänyt siihen vaiheeseen, josta viime kuvatkin ovat. Minä en tiedä mikä siinä oikein on, etten saa sitä koskaan loppuun. Siellä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa, eikä huoneeseen mahdu enää ainuttakaan hyllykköä tai laatikostoa. Joku järjestys minun säädettävä. Alan siis pinota laatikoita, siirtelen pussukoita, koreja ja mihin kaikkeen nyt sitten olenkaan tavaroita tunkenut. Sitten niitä pinoja siirrellään, pussukoita tungetaan kaikkiin mahdollisiin tyhjiin koloihin. Joo, hyvä tuli. Entäpä kun alan tehdä siellä sitten jotain. Siinäpä sitten muistelet missä laatikossa mitäkin oli, kuinka mones laatikko se tuossa pinossa on. Siinä kun sitten niitä nostelet ja siirtelet niin nehän on taas levällään. Sama tapahtuu niiden pussukoiden kanssa. Eli lopputulos, ei kannata yrittääkään järjestellä. Vaan kun en saa mitään siellä aikaiseksi kun - arvaatte varmaan miksi....

Minulla on siellä muutama pino (jälleen) kankaita, olen suunnitellut tekeväni vaatteita itselleni. Ja toistaiseksi suunnitelmaksi on jäänyt. Kun siellä on pöytä täynnä, ei voi levittä kaava-arkkia, ei voi levittää kangasta. Ohhoh. Epätoivoista, haluaisin isomman huoneen, paitsi että siellä olisi tietysti isommasti sitä tavaraakin. Mimmonen hamsteri oikein olenkaan. Hankin uutta, eikä entisetkään ole käytetty. Vinkkejä kiitos otetaan vastaan.

Olen tässä nyt hortoillut kasista saakka aamupaitasillani, laitoin vain aamukalsarit, villasukat ja villatakin päälleni, joten oisko aika siirtyä päivärettuihin pikapuoliin. Seppo raukka ei taida siirtyä päiväaikaan tänään ollenkaan. Sille kävi aamulla moka. Laitan aina aamulääkkeet dosetista valmiiksi lääkekuppiin ja kansi päälle, jossa lukee AAMU. Seppo ei ollut löytänyt sitä tänä aamuna sokerikupin takaa, joten hän oli sitten ottanut iltalääkkeet aamulla. Vaikka dosetissa on päivä ja iltapäivälääkelokeroissa myöskin lääkkeitä, oli kaivanut ne viimeiset itselleen. Eihän niissä paljon eroa ole aamulääkkeisiin, muuta kuin että siellä on unilääkekin. Näin ollen sitä sitten taidetaan nukkua. On hän tuossa kahvia käynyt juomassa ja aamupalaa syömässä  välillä, mutta tietenkin tokkurainen olo. Onneksi olen kotona, joten voin seurailla tilannetta. Unilääke on onneksi kaikkein lievimmästä päästä, ettei siitä kovin vakavaa ongelmaa ole. Mutta illalla ei voi ottaa uutta, sitten on jo liikaa. Ja miten hän yön nukuttua, se jää nähtäväksi. Kyllä häntä nyt harmittaa.

Ja jos en nyt juuri tällä sekunnilla nouse tästä koneelta, pue päälleni ja ala tekemään jotain, mitään ei tule taas yhtään mistään. Niinpä hopi hopi, potki ittees nyt liikkeelle, niska-perseote tiukasti ja menoksi. Heti.