5.päivä

Tartu puhelimeen

Tänään pitäisi soittaa jollekin, joka saattaisi ilahtua soitostani. Puheluun ei tarvitse olla mitään erityistä syytä, kunhan nyt vain haluaisin kuulla ystäväni äänen. Ääneni puhelun aikana pitää olla pehmeä ja eloisa. Rakkaus ja välittäminen pitää kuulua äänessäni. "...on mukavaa pitää yhteyttä ja tuottaa toiselle iloa. Luon kaksinkertaista iloa: soita ystävälle ja tee teidät molemmat onnelliseksi."

Just niin. Tässäpä onkin tehtävä! En tietenkään halua soittaa sellaiselle, jonka kanssa jo muutenkin soitellaan, kuten Virpi tai Laura. Vaan kuka.Olen miettinyt ystäviäni, joiden kanssa ollaan noin kerran vuodessa tekemisissä, että kukahan heistä. Kuka olisi se ongelmattomin, ettei minun tarvitsi kuunnella vuoden aikana tapahtuneita kriisejä tai onnettomuuksia. Ketä jaksaisin kuunnella, ja kenen äänen haluaisin kuulla.Joskus aikoinaan vietin aikaa paljonkin puhelimessa, ja nykyään en taas millään viitsisi edes vastata, kun toinen soittaa. Ainakin vielä tässä vaiheessa tämä tehtävä tuntuu ylivoimaiselta. Saattaa kuulostaa hassulta, yleensähän kuvitellaan, että me naiset vietämme paljonkin aikaa puhelimessa "juoruilemassa". Minä en taida kuulua niihin ihmisiin. Lähetän mieluummin tekstiviestejä, en jaksa olla kauan puhelimessa. Asia asiana ja sillä siisti. En tiedä mistä johtuu. Huomenna olen viisaampi tämänkin tehtävän suhteen.