Vai jääkö? Kuinka moni osaa jättää täysin kokonaan työasiat ja -ajatukset sinne työpaikan seinien sisäpuolelle, nostaa tassun pystyyn nyt. Kyllä varmaan suurin työasioista jääkin sinne. Ei se linja-autonkuljettaja  olohuoneeseen sitä linja-autoa vie. Mutta ajatukset saattavat pyöriä jonkun tapahtuman ympärillä, kuten ei varmaan koskaan se yksi nuori mies koskaan tule unohtamaan työpäiväänsä, jolloin vammautui.

Opettajilla ei työpäivä lopu siihen kun luokan ovi menee kiinni. Kotona odottaa pino korjattavia tehtäviä, koepapereiden tarkistusta, seuraavan jakson suunnittelua ynnä muuta.

Kotona työtään tekevät eivät sulje lainkaan työpaikan ovea. Minäkin omaishoitajana, olen koko päivän, viikon, kuukauden työpaikallani. En koko ajan tee työtä hoidettavani eteen. Onhan minulla vapaa-aikaakin, kuten esimerkiksi nyt juuri. Tavallaan minä laitan oven kiinni työpaikkani ja vapaa-aikapaikkani välissä, itse asiassa kaksi ovea. Kun poistun varsinaiselta tuvan puolelta, menen kuistin läpi ja avaan ja suljen oven omaan huoneeseeni. Mutta en asu huoneessani. Vietän siellä osan päivästä, kirjoitan blogia, hoidan lintuja ja kotiloita tai vain muuten seurailen niiden elämää. Askartelen tai maalaan. Minulla onkin tässä mielessä hyvä työpaikka. Se on sen verran erillään omasta tilastani, että tuntuu aivan eri tilalta.

Enemmän minä kuitenkin pystyn jättämään työpaikan työpaikalle, jos olen kodin ulkopuolella töissä. Hoitajana jätän vanhukset  hoitokotiin ja seuraava työntekijä jatkaa päivää siitä mihin minä jäin. Opettajana ollessani joudun miettimään toisinaan seuraavan päivän tunteja, etsimään tietoa seuraavaan kuvaamataidon tehtävään. Käsityön opettajana ollessani saattaa jonkun oppilaan työ jäädä  mieleen, jos tekemisessä on jotain ongelmaa. Seuraavaksi kerraksi minulla pitää olla vastaus ja neuvot ongelman voittamiseksi. Ei niitä töitä todellakaan voi ihan kokonaan jättää pois mielestään.

Mutta kyllä usein miten kuitenkin voi työn ja vapaa-ajan eroittaa toisistaan kunnolla, ja joskus käy niinkin ettei muista ollenkaan työmaataan vapaalla ollessaan, ja silloin kyllä tuntee rentoutuneensa. Tämä on niin monitahoinen asia, ettei tähän ole yhtä ja ainoaa oikeata vastausta.  Kukin tekee omalla tyylillään ja tavallaan ja resusseillaan nämä asiat. Toivottavasti ainakin kuitenkin suurimman osan ajastaan jokainen voi erottaa työn ja vapaan.