Eilen olin vihainen, vihainen siitä koirajutusta. Yritin moneen kertaan selittää koirahoitolan ihmiselle, miksi tarvitsen nimen koirieni "löytäjästä". Nainen ihmetteli, miksi en vain ole tyytyväinen, kun koirat löytyivät, ei antanut nimeä, koska olen hysteerinen. No kai siinä jo hysteriat repii aivosuonet ulos päästä, kun tietää, ettei koirat koskaan olleet hukassakaan.

 

 

Kun moneen kertaan siis sänsin tämän asian, antoi tuo nainen sen verran hyvät tuntomerkit kuitenkin miehestä, että olen 90% varma kuka hän on. Vain nimi puuttuu, minun hysteriani vuoksi, perkele. Asia on mennyt kukakuinkin näin;

 

 

Himmu on lähtenyt normaalille kyläreissulleen tuon äijän tykö, se antaa aina jotain hyväskää sille. Olen sen kieltänyt moneen kertaan viime kesänä. Ok, kaksi pentua oli silloin ulkona ja ne tietty lähti perään. Tuo mies asuu melkein vastapäätä tien toisella puolella. Viime kesänä (viime kesällä tarkoitan kesää 2010) tuo "kiltti setä" suuttui minulle noista syöttökielloista, ja vielä enemmän itsetunnolle otti, kun sanoin, että laittaisi kissanruokapönttönsä johonkin sellaiseen paikkaan, ettei koirat kuljeta niitä minun pihaani. Niitä meinaan oli aina pitkin pihaa. Silloin kun viimeksi siitä huomautin, oli kolme tai neljä pönttöä, jotka olin juuri poiminut pihasta. Setä otti pönttönsä ja sanoi, ettei ikinä enää tule meidän tontille. No, eipä kyllä ole kaivattukaan. Sepolle hän ei  ole suuttunut,mutta minulle on. Seppo oli vähän aikaa vielä sen jälkeen kaveria ja käväisi joskus siellä. Mies oli haukkunut  minut pataluhaksi ja sanonut Sepolle, että;

 

 

kuinka sä sellasen naisen kans oot, kuinka sä jaksat kattella ja kuunnella sitä. Seppo ei ole kaveri sen kanssa enää.

 

 

Himmu ja kaksi pentua meni siis naapuriin, äijä nosti koirat autoon ja ajoi kaksi kilometriä eteenpäin ja soitti koirahoitolaan kuudenkymmenen kilometrin päähän. Sanonut,  että epäilee koirien olevan minun (hä, epäilee), hoitolan ihminen oli kehottanut soittamaan tai käymään minun luona koirien kanssa. Mutta setäpä oli sanonut, ettei halua olla missään tekemisissä sen ihmisen kanssa, tämä oli se viimeinen tuntomerkki, josta mitä suurimmassa määrin epäilen kyseistä naapuria. Hän nimittäin viime kesänä sanoi monesta ihmisestä juuri samat sanat. Niinpä koirat haettiin, ja minä menen perässä hakemaan ne takaisin. Piti ostaa 20 litraa bensaa, tankki aivan kuivilla, onneksi sattui kauppias olemaan juuri käymässä kaupalla, ja antoi bensaa vaikka oli sunnuntai  kello melkein seitsemän illalla. Tankit ei ole automaatteja, vaan maksu suoritetaan aina kaupassa sisällä. Koirien matkakorvaus naiselle oli 60 euroa, ja kaiken lisäksi kotimatkalla auto oli vähältä keittää. Seppo huohotti ja läähätti ja pelkäsin, että vielä ambulanssikin joudutaan soittamaan.

 

 

Miksi en ole tyytyväinen, kun koirat löytyivät?

 

 

Siksi, että ne ei alunperinkään olleet hukassa.

 

 

Siksi, että naapuri otti ja sieppasi ne.

 

 

Siksi, että hän vei koirat kauas kotoa.

 

 

Siksi, että hän soitti koirahoitolaan.

 

 

Siksi, että pennut pelkäsivät.

 

 

Siksi, että yksi pentu oli kotona peloissaan, ilman sisaruksia ja emoa.

 

 

Siksi, että Himmu ei ole ollut oma itsensä sen jälkeen.

 

 

Siksi, että hän vaaransi samalla mieheni hengen.

 

 

Siksi en ole tyytyväinen kun koirat löytyivät.

Tämän kaiken selitin moneen kertaan hoitolan naiselle, mutta hän sanoi, että vain virkavallan kautta saan nimen. Hän oli soittanut myöhemmin poliisille, joka oli sanonut, ettei tarvitse antaa nimeä. Ellen tee rikosilmoitusta ja asia menee oikeuteen. Miten voin tehdä rikosilmoituksen henkilöä kohtaan, kun en voi olla täysin varma siitä, että on rikoksen tehnyt.

 

 

Ketä jumalauta virkavalta suojelee Suomessa. Rikollista helvetti soikoon.

 

 

Entä minä, rikoksen uhri, minä pelkään mitä tapahtuu seuraavaksi. Postinhakureissullani, menen kävellen ellei sada, en voi olla varma etteikö hän mahdollisesti ohiajaessaan epähuomiossa ohjaa vähän huolimattomasti ja sattuu "onnettomuus". Minun on pidettävä koirani visusti kiinni ja niiden ihana koiranelämä on vain vangittuna olemista.

 

 

Jos teen ilmoituksen tuosta henkilöstä, virkavalta saattaa käydä henkilön luona, joka kertoo naapurin naisen olevan pipi päästään, ja kertoilee satuja. Ettei hän ole koskaan luottanut kyseiseen ihmiseen, että se on arvaamaton ja väkivaltainen. (Kohta varmaan olenkin.) Ja jos poliisi kävisi jututtamassa häntä, hän saisi liudan lisää syitä alkaa kiusaamaan minua. 

 

 

Niin, että hallitse vihasi ja rakasta naapuriasi, ja varmasti rakastan. Voisin rakastaa ihan kuoliaaksi asti. Ja nyt tämä tulkitaan tietysti uhkaukseksi, ja minun blogini menee valvonnan alaiseksi ja minua aletaan varjostamaan ja puhelinta kuunnellaan ja jos ylitän tien väärästä kohtaa, olen kuulustelussa ja ja ja.....  No kai ymmärrätte, että tämä on vain kielikuva. Minua pelottaa tuo ihminen, en halua joutua pimeälle tielle hänen kanssaan yhtäaikaa. Jos hän on kaupassa, kun käyn siellä, en voi mennä sisälle, ennen kuin hän on asiansa hoitanut siellä. Ja hän asuu kolmensadan metrin päässä. 

Joskus on vain  pakko vihata, kuten Zombiekin jo sanoi. Ei tuollaista ihmistä voi rakkaudella ajatella. Ja syy hänen vihaansa ja kostonhaluunsa on yksinkertaisesti se, että kielsin antamasta ruokaa koirilleni ja toivoin, että koirat eivät pääsisi kantamaan kissanruokapurkkeja pihaani.