Enhän minä sitten eilen ehtinyt/jaksanut kirjoittaa siitä laukusta, kun osallistutin itseni siihen siivousprjokettiin, josta pitää kertoa seuraavaksi. Siis osallistumisesta.

Mutta se laukku. Olin edellisenä päivänä manannut, kun pitää "keskellä yötä" lähteä kylille lääkäriin, aika 4.10 kello 10.00. Siis ihan liian varhainen aika lähteä minnekään vaikka hereillä olenkin siihen aikaan, ihan niinkuin nytkin. Koska yleensä tallustelen vielä tuohon aikaan yöpaidassa, aamukalsareissa, villasukissa ja villatakissa. Kyllä, minulla on aamukalsarit. Nukun kyllä vain yöpaita päällä, mutta aamurutiineihin kuuluu ensin napsauttaa kahvinkeitin päälle, unenpöpperössä tuskin edes vesihanaa löytäisin, joten se on illalla valmiiksi ladattu. Sen jälkeen kaivan aamukalsarit jostain sohvan alta, päältä, tuolilta tai mihin ihmeeseen ne onkin kadonneet edellisen päivän aikana. Villasukat, jotka nekin on yön aikaan itsekseen kävelleet eri suuntiin.

Mutta eilen aamulla kalsarit/sukat piti unohtaa ja etsiä suoraan päivävaatteet. Juoda parit kolmet kupposet kahvetta ja ne pakolliset savut, joista edelleenkin pitää päästä eroon. Ja onnistuin kaiken tekemään ajoissa, olihan minulla jo harjoituspäivä siitäkin "Ole ajoissa".  Terveyskeskuksen ovella hiipi hirvittävä epäilys, ovella luki "Mammografiaan tulevien ei tarvitse ilmoittautua luukulla." Haloo, onko minulla lääkäri vai mammo. Menin varoiksi luukulle, joo onhan mulla lääkärikin, mutta se on 14.10 kello 10.00, Just joo. Kalenteri esiin, ja kas kuinka ollakaan, siellähän seisoo aivan selkeällä suomenkielellä Mammografia kello 13.00, ja vielä se kutsulappu saman päivän kohdalle talletettuna. Katson sinne ovelle päin, jossa se oli viimeksikin pari vuotta sitten. Siellä on ovi auki ja näen hoitajan tai mikä lie. Kerron miten kävi, että olen oikessa paikassa oikeana päivänä, mutta väärällä asialla vääränä aikana. Hoitaja oli kuitenkin ymmärtäväinen, sanoi, että olivat juuri toisen henkilön alkamassa kahvitaukoa, mutta oli unohtanut laittaa kahvinkeittimen päälle, joten hän voi ottaa minut ja kahvi ehtii tippua sillä välin. Laukun ensimmäinen hyvä asia oli tämä. Asia hoitui vaikka olinkin väärään aikaan, no ainakin oli TODELLA ajoissa.

Seuraavaksi kävin Tokmannilla, sukkalanka tarjouksessa kympillä viisi kerää, alimmalla hyllyllä niitä piti oleman, ja siellä oli kaksi kerää. Kurotin niskaani, ja siellähän niitä, noin kilometrin korkeudella niitä olisi monta pakettia. Menin kassalle ja kerroin, että ostaisin lankaa, mutta kun tämmönen tappi ei yllä niitä ottamaan. Kassa soitti myyjälle, joka ystävällisesti tuli jakkaran kanssa laskemaan alas niitä paketteja, sain lankani. Piti ostaa jäähdytinnestettä, myös tarjouksessa. Kiersin puoli kauppaa kolmeen kertaan, enkä löytänyt yhtäkään pönttöä. Taas kysymään joltain, tällä kertaa nuori poika, jota pari vuotta sitten vielä opetin yläasteella leipomaan pullaa. Sekään ei löytänyt, vaan piti mennä kysymään. Tuli kolmannen myyjän kanssa, joka kertoi pönttojen olevan kassan jälkeen, kun eivät mahdu muualle, vähän isompaa tavaraa kun ovat. Laukun toinen asia.

Joo ja sitten siellä kaupassa piti oleman myös tiikeribalmsamia, kaksi purkkia, hinta jotain halpaa, en muista enää, nuo numerot kun tahtoo olla minulle vaikeita. Kiersin sen toisen puolen kauppaa, kaikki kemikaalit ja pesuaineet ja tiskiharjatkin kyllä löytyi vaan ei niitä purkkeja. Antaa olla,  menen kassalle löytämieni tavaroiden kanssa ja haen sen jäähdytinnesteen myös. Kun oli minun vuoroni maksaa, varovaisesti kysyin, että missähän ne tiikeribalmsamit ovat. Kassa näytti epämääräisesti siihen suuntaan, jossa olin jo kymmenen minuuttia pyörinyt. Sanoin, etten ollut löytänyt niitä vaikka olin etsinyt. No kassatäti oli kiltti ja kävi hakemassa minulle ne. Kolmas asia laukkuun.

Maksettuani tavarani, melkein juoksin autoon ja ajattelin, että olipas reissu, olin hakemassa kaupasta kolme asiaa, ja tarvitsin niiden löytämiseen neljää eri ihmistä. Kahvitauolla nuo neljä varmaan keskustelivat, että olipa höppänä muori.

Tämän jälkeen oli jo usko mennä itseeni,nimittäin seuraavana olisikin haasteellinen apteekkikäynti. Aiemmin elämässäni nämä olivat yhtä tuskaa jo kotoa lähtiessä, minulla kun on tapana jättää tavaroita, lippusia ja lappusia mihin sattuu, eli yleensä kaikki tarvittavat reseptit ovat olleet tasaisesti kaikki eri kaapeissa. Onneksi on nykyään apteekeissa systeemi, että reseptit voi jättää tallelle suoraan apteekkiin. Mutta koska minulla ja Sepolla niitä lääkkeitä on sataa eri lajia ja kaikki tietenkin loppuu eri aikaan, niin minun täytyy niistäkin tehdä ostoslista. Onneksi hoitajakoulutukseni auttaa tässä asiassa sen verran, että teen listan loppuvista sitä mukaa, kun olen ne jakanut dosetteihin ja todennut jonkun loppuvan. Kun vain ensin löydän sen listan apteekkiin lähtiessäni. Tiskille päästyäni kerroin nimemme ja Sepolla on myös lääkelaastarit (huumetta), niin se resepti säilytetään erillisessä paikassa. Kerrottuani kaikki mitä tarvitaan, että päästään ostoksille, farmaseutti tai mikä lie, joutui ottamaan jo paperin ja kynän esille, että muistaa ottaa kaikki mukaan. Sitten eikun lista esiin, minulle ne ja ne lääkkeet ja Sepolle laastareiden lisäksi pari muuta. Laastariresepti meni tyhjäksi, kun otin molemat kaksi pakettia. Sepolla on lääkekatto tullut täyteen ajat sitten, joten paketeista ei tarvitse maksaa kuin 1.50 €. Siinä sitten kertoilin aamun seikkailuista tk:ssa ja muuta höpinää. Tuo ihminen on luultavasti apteekin iloisin ihminen, kaikki ne siinä apteekissa on mukavia. Hän on ennenkin neuvonut, miten kannattaa tehdä lääkkeiden  ja reseptien kanssa, ja niin hän teki nytkin. Sanoi, että nyt hän laittaa uusintaan sen ja laittaa siihen myös samantien neljä laatikkoa. Nämä mitkä nyt ostin, riittää loka- ja marraskuun. Käyn ostamassa yhden laatikon joulukuun alussa ja loput kolme sitten ihan joulukuun viimeisinä päivänä, niin ne saa vielä menemään maksukattoon. Ja riittävät siten maaliskuulle saakka. Nimittäin yksi paketti ilman mitään korvauksia maksaisi vähän yli 54 euroa ja paketissa on neljä laastaria. Hienoa. Näin säästyy tosi paljon. Tämä oli laukkuun jo neljäs asia.

Minun piti vielä käydä viemässä yksi kirja kirjastoon, niitä on täällä kotona varmaan 20 kpl, mutta tuo yksi oli varattuna jollekin. Amigurumi-kirja, enkä ehtinyt tehdä 25:tä vasta kuin kolme. Harmi. Kysyin, taas, kirjastotädiltä, että olisiko sattumalta mitään muuta amigurumia tarjolla. Katsoi koneelta, että yksi olisi, hän lähti minun kanssa sitä etsimään, ja kumpikaan meistä ei sitä löytänyt siitä missä sen olisi pitänyt olla, B-kirjaimen kohdalla kirjoittajan mukaan. Hän lähti jo välillä tarkistamaan nimen ja hyllyn paikan. Ei löydy vieläkään, hän lähtee toisenkin kerran. Sillä aikaa olin mennyt varoiksi kaikki mahdolliset hyllyt läpi missä tuo voisi olla. Ja kas, jollakin muullakin on joki luki tai muu häiriö, kirja oli kahden L-kirjaimen välissä. Nehän onkin melkein sama asia. Siinä vitsailtiin kirjastotädin kanssa asiaa samalla kun lainasin sitä. Viides laukkuun menevä asia.

Mutta sittenhän aarteen löysin, hyllyjä, joissa oli poistokirjoja, hinta euro. Ja minähän innoissani sinne, josko joku kiva löytyisi. Ihmettelin, kun joku latasi kirjaa kirjan perään roskasäkkiin, ja sanoi vielä minullekin, että tuossa olisi noita pusseja.Mitäh?? Luin kahteen kertaan lapun ja en ollut enää varma ymmärsinkö yhtään mitään. Taas kysymään, siis jos mä lataan ton pussin täyteen kirjoja, niin se maksaa vain euron koko pussillinen?? Kyllä, kirjasto haluaa mieluummin myydä niitä, kuin heittää roskiin. Johan tämä tyttö alkoi lataamaan pussia täyteen. Pussi ohuista ohuin sininen roskasäkki ja tungin sen niin täyteen kirjoja, että epäilin siinä olevan kahden euron edestä. Se maksoi todellakin vain euron. Laukkuun hyppäsi kuudes asia. Lievästi sanoen minulla oli vaikeuksia sen pussin kanssa autoon mennessä, se hajosi tietenkin ja kirjoja alkoi valua sylistäni, auton avain tietenkin ties missä. Selvisin kuitenkin autoon ja tomautin kirjat takapenkille, jonne ne levisivät siististi pitkin ja poikin lattiaa myöten, mutta olivat ainakin turvallisesti auton sisäpuolella.

Tässä vaiheessa ajattelin, etten mene enää yhtään minnekään, tuuria ei voi olla ikuisesti ja olen jo niin montaa ihmistä vaivannut parin tunnin aikana, että eiköhän jo riitä. Kotiin, nopeasti kotiin.Siivoomaan, olen kaksi viikkoa sitä nimittäin aloittanut. Senkin täytyy nyt sujua, kun kaikki muukin sujuu.Eipäs, siinä vaiheessa tuli mieleeni, että laskupino on varmaan myös sen kaksi viikkoa odottanut ja siellä vaaditaan jo kolmattakin kertaa jotain maksua. Olin laskenut pari päivää aiemmin, että laskut tekevät yli 800€, ja rahaa tilillä noin 700€, ei hyvä yhtälö. Lajittelin laskuja, tuo ei niin tärkeä, ehtii vaikka on jo myöhässä, tuonne soitan ja sovittelen maksuaikaa tai osamaksua, tuonekin soitan ja lopetan tilauksen ja maksan jo tulleet lehdet vain.

Moda peruttu, mutta olin jo maksanut yhden erän, ja lehtiä tulee vielä tammikuuhun saakka. Kivaa. Fortumille sopii, että maksan puolet nyt ja puolet ensi kuussa. Pohjolan  kotivakuutuksesta lasku on huomautuksella, mutta olinkin maksanut jo alkuperäisen syyskuussa suurin piirtein samaan aikaan, kun huomautus tullut, lasku oli yli 200€. Samalla henkilö puhelimessa kertoi heillä olevan juuri nyt tarjous, joka kattaisi aivan samat asiat, omavastuu puolta pienempi, ja hinta yli 200€ halvempi vuodessa. No tietenkin tuollainen tarjous otetaan vastaan. Ja mitä vielä, oli siinä pari kolme muutakin juttua. Mutta laukkuun laukkuun ropisi kerralla monta asiaa, itse asiassa laskut tekivät yhteensä enää noin 300€ ja tilille jäi rahaa.

Vielä yksi asia. Jotenkin tuli tunne, että nyt pitää käydä kaupassa, siis omassa kyläkaupassa, ei varsinaista tarvetta ollut. Olin kuitenkin ajatellut Hilimalle ostaa kettingin, ettei tarvi pelätä kidnappauksia enää. Kauppaan päästyäni kysyin, onko isäntä itse paikalla, hän oli aiemmin myynyt minulle toista koiraa varten ketjut ja lukot. Emäntä sanoi, että tuossa konttorissa. Huikkasin sinne, J****,  tule antamaan mun dobermannilleni kettinkiä, ettei tartte joka viikko käydä koirahoitolassa kuudenkymmenen kilometrin päässä. Hän naureskeli, että olenko semmosen hommannut, sanoin pian hommaan jos kiusa jatkuu. Silloin yksi mies kääntyi ja sanoi, mä tiän mistä sä puhut. Olin aivan hämmästynyt. Kysyin miten niin tiedät. En ollut kertonut kun kauppiaalle ja sillekään en mitään nimeä. Tuo H*****  sanoi kyseinen henkilö oli käynyt eilen aamulla itte kertomassa hänelle mitä oli sunnuntai-iltana tehnyt.     ?????    Onko ihminen todellakin noin pimee. Menee kehuskelemaan tuollaisella teolla julkisesti muille. On se, koska asiasta keskusteltiin sitten enemmänkin koko  porukalla.  Tuo henkilö on aivan tunnetusti oudon maineen saanut, ja on monta ilkeää temppua tehnyt muillekin, että kaikki jotka asiasta nyt jälkeenpäin kuulevat, tietävät sen olevan totta. Vaikka koko koirajupakka ei sinänsä ollut ollenkaan kivaa, minua helpotti saada varmuus omista epäilyistäni. Ja nythän voin ihan julkisesti minäkin kertoa, mitä oikeasti tapahtui, aivan nimen kanssa, koska henkilö kerta on itse asiasta puhunut myöskin.

Niin ja sain minä lopulta siivottuakin ja herkkuruokaa myöhemmin, silakkapihvejä joiden välissä voimakas Koskenlaskijajuusto. Kaiken kaikkiaan päivä oli täydellinen. Ihanaa. Ja tämän kaiken kirjoittamiseen meni aikaa, hö kuinka paljon, no aloitin näköjään 8.41 ja nyt kello on jo 10.10.