Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka joku saattaa ne samaksi asiaksi olettaakin. Minä itse olen kohtalaisen tyytyväinen itseeni. On tietenkin päiviä, ettei jaksa edes itsestään välittää. Olen viime päivinä ollut todella väsynyt ja kipee, kuten kerroin edellisessä tekstissäni. Väsymys jatkuu edelleenkin, en tiedä onko tämä jotain flunssaa, vai kivuista johtuvaa, vai syysmasennusta vai kaiken yhdistelmää. Viime viikon epätavalliset tapahtumat, ja kivut ovat tietenkin aiheuttaneet väsymyksen, enkä ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen, en saa yhtään mitään tehtyä. Tässäkin, että olen nyt koneella, on vaikeuksia. Ei paras päivä ollenkaan kertoa itsensä rakastamisesta. Itserakkaasti haluaisin vain mennä nukkumaan.

Mutta onneksi työmääräni on vähentynyt kolmella pienellä koiralla, he saivat viikonlopun aikana omat uudet kodit. Ja kaikki aivan erilaisia ihmisiä. Nalle-karvatti, pullukka, matalajalka, haettiin kolmen ihmisen voimin, ja kaikki olivat pullukoita ja iloisia ihmisiä, aivan kuten koirakin. Hän saa kuulemma nimen Mosku. Riesun kanssa oli vaikeuksia, sen ottaja peruutti, kun oli löytänyt lähempää pennun, jonka ottivat samantien. Täysin ymmärrettävää. Kahteen muuhun paikkaan sitä tyrkytin, toisesta ei vastattu. Toisesta vastattiin ja lähetin kuvia, mutta sitten ei kuulunut enää mitään. Laura tuli kihlattunsa kanssa meille kylään, ja toi tullessaan yhden ystävänsä katsomaan kissanpentuja. Sanoin, että olisi kyllä koirakin, ja hän ihastui ikihyväksi. Ja myöskin sopivan vilkas ihminen, ihan niinkuin Riesukin, jolle ei vielä siinä vaiheessa tullut uutta nimeä. Entäs Tyyne-tyttönen. Siro, hoikka ja hienostuneen näköinen. Hän sai emännäkseen ihmisen, joka ensimmäisinä sanoinaan koirasta sanoi: Onpa hän kaunis. Eikä ollut uskaltaa ottaa syliin, kun pelkäsi että "vauva" rikkoutuu. Itsekin pieni ja hento nainen, ja voisinko sanoa omalla tavallaan hienostunut. Eli kaikki saivat näköisensä pennun ja pennut näköisensä perheen. Olen tyytyväinen, ja olen tyytyväinen myös siksi, että olen hoitanut pentuja hellyydellä ja rakkaudella, ovat saaneet tarpeeksi huomiotani, ruokaa ja leikkimistä, olla emonsa kanssa. Että ovat luottavaisia ja helliä koiria, olen tehnyt hyvän työn pentujen eteen, että on mukava luovuttaa uudelle omistajalle hyvin hoidettu pikkuinen. Kahdelle kissanpennulle kun saisin vielä kodit. tassunhassua-blogiini Kattihaasteeseen laitoin laatikkokuvia, joissa on nuo kaksi mukana. Jos joku lukijani, jommassa kummassa blogissani haluaisi kisun, olisin valmis antamaan heidät uuteen kotiin. Itse en voi pitää kuutta kissaa.

Itsensä rakastaminen. Mitä kaikkea siihen kuuluu? En oikeastaan osaa vastata tuohon kysymykseen. Että on tyytyväinen ulkonäköönsä? Että on tyytyväinen työhönsä? Että on tyytyväinen tekemiinsä muihin asioihin? Kertokaa tekin, rakkaat lukijani, mitä itsensä rakastaminen oikeastaan on. Jätän tämän asian avoimeksi, yritän vain olla tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä elämässäni olen saanut, vaikka kaikki asiat eivät ole menneet lähellekään, sitä mitä olen ajatellut.

Mutta onhan minulla koti, mies, vaikka onkin sairas. On rakkaat eläimeni, minulla muutama erittäin rakas ystävä, muutamia, joiden kanssa en niin läheinen, mutta ovat kuitenkin olemassa. Taloudellisesti pärjäillään jotenkuten, paremminkin voisi olla. On veli ja äiti. Työtä ei tällä hetkellä ole, mutta en niin sitä kaipaakaan, olen kuitenkin saanut olla monessa paikassa töissä ja oppia kaikenlaista niissä. Ja varmaan tulen vielä menemään töihinkin jossain vaiheessa. Nyt en oikeastaan jaksaisikaan. Minulla on kädentaitoni, joita voin ihan omassa rauhassa tehdä, omassa pikkuhuoneessani. Onhan minulla kaikenlaista, tarvitsenko muuta?