Miten kirjoittaa asiasta, josta on eniten pulaa. Olen ollut kotona yksin nyt keskiviikosta lähtien. Mutta sitä ennemminkään ei kosketusta oikein ole ollut pitkiin aikoihin. Seppo on niin sairas ja väsynyt, ettei jaksa halailla tai suukotella tai olla muutenkaan lähellä. Hän on niin kiinni sairaudessaan, ahdistuksessaan ja masennuksessaan,ettei kykene antamaan toiselle lämpöä ja läheisyyttä. Minä annan hänelle parhaani mukaan kosketusta ja lähellä oloa, mutta jään itse vajaaksi. Kaipaan suunnattomasti niitä aikoja, jolloin kiehnäsimme toistemme lähellä. Hän piti minusta kiinni joka yö nukkuessamme. Nykyään hän nukkuu selkä minuun päin, omaan peittoonsa kääriytyneenä. Joka ilta tai yö nukkumaan mennessäni laitan käteni hänen niskalleen vähäksi aikaa, ennen kuin käännyn omaan nukkuma-asentooni. Selkäni hänen selkäänsä vasten. Päivällä hipaisen tai muuten kosketan häntä ohi mennessäni, lääkkeitä tai ruokaa antaessani. En tunne enää itseäni rakastetuksi, vaikka sitä ehkä olenkin. En vain saa kosketuksen kautta sitä tunnetta enää.

Minulle on kosketus tärkeä asia, jo ihan hoitaja-ammattini kauttakin. Jos ei kykene koskettamaan toista ihmistä, ei voi myöskään hoitaa toista ihmistä. Kotoa en silti kosketuksen mallia muista saaneeni. Vanhempani eivät paljon toisiaan halailleet, en muista koskaan nähneeni sellaista tilannetta. Me lapset emme paljon myöskään olleet sylissä, ja silloinkin kun olin jonkun sylissä, tunsin oloni tukalaksi, koska en ollut siihen tottunut. Siksi varmaan koko aikuisikäni olen potenut halipulaa. Poikaystävät ja miesystävät aina alkuun paljonkin halailevat ja koskettavat, jossain vaiheessa sellainen jää pois. On itsestään selvyys heille, että ilman sitäkin tiedetään, että edelleenkin rakastetaan. Ei minulle ole itsestään selvää. Kyllä sitä saisi osoittaa vaikka joka päivä, hellyyttä, antaa kosketusta. Ehkä olen tehnyt vääriä valintoja miesystävieni suhteen. Ehkä miehet vain ovat sellaisia. Ehkä asiaan vaikuttaa jokin muu tekijä. En tiedä.

Joskus sitä kosketusta kaipaa niin paljon, että ihan kipeää tekee. Iho kihelmöi kaipuusta, koko ruumis kaipaa toisen lämpöä ja läsnäoloa. Näen tosi harvoin niitä ystäviäkään, joita voi halata ja koskettaa. Maailma on kylmä ja tyly paikka. Kun meillä oli vielä koiranpennut ja kissanpennut, niitä oli kiva pitää lähellä ja sylissä, edes vähän lämpöä niistä sai. Isot koirat ja kissat ovat jo erilaisia, vaikka niitäkin mielelläni silittelen ja sylittelen, se ei kuitenkaan ole samanlaista kuin toisen ihmisen antama läheisyys. Sepolle olen enemmän vain hoitaja kuin rakastettu nykyään. Hän haluaisi olla kuten aiemminkin, mutta sairaus on vienyt voimat ja halut. Eikä minullakaan ole enää sellaisia henkisiä voimia kuin ennen, minä vain annan ja minusta otetaan ja imetään elämää, voimaa, rakkautta. Kuka antaisi minulle vastavuoroisesti takaisin samaa.

 

Kosketus

hento kuin perhosen siipi

kättäni hipaisi

lensi pois tuulen mukana

vain ikävä jäljelle jäi