Niin se vain on, että yksi pieni julma teko voi vaikuttaa sellaiseenkin ihmiseen, jolle sitä ei lainkaan tarkoitettu. Naapurin mummo tuli illalla aivan hädissään meille pellon poikki, meidän pihoja erottaa vain pieni pellonpala, jonka poikki pääsee suoraan toisilleen. Ensimmäiseksi hän meni Hiliman luo, ja jutteli sille aikansa.

Hän tuli sisään ja sanoi, että on kovasti kaivannut Himmua häntä tapaamaan. Himmulla on ollut tapana tassutella useaan kertaan päivässä naapuriin ja touhuilla mummon kanssa, kun tämä on ollut ulkona. Aina kun mummo vie lämmityspuita sisään, on Himmukin kantanut oman kalikkansa myöskin. Nyt Himmu joutuu olemaan kiinni meidän yhteisen naapurimme tempauksen vuoksi. Mummo alkoi itkemään, kun kerroin tapauksesta. Himmu on ollut tärkeä tapahtuma mummon yksinäisessä elämässä. Mummosta on kivaa, kun Himmu seurailee hänen puuhiaan, hän on sille jutellut ja saanut rapsutella sitä. Himmu on tuonut piristystä mummon elämään. Nyt sekin on poissa, ja vain siksi, etten enää uskalla päästää Hilimaa irti kettingistään. Yhden tyhmän ihmisen teon vuoksi.

Itse asiassa tuo mies onkin jo viisikymmentävuotias. Mietimme Sepon kanssa sitä yhtenä päivänä, tuo mies on joskus kertonut syntymävuotensa ja kun sitä muistelimme, niin tuohon tulokseen tulimme. Mies on käynyt monesti myös mummon luona, ja luvannut tehdä yhtä sun toista palvelusta hänelle. Ne on kuitenkin jostain syystä jääneet tekemättä. Lisäksi mummon pihamaalla on tehty pientä vahinkoa, yksi kasvava puu on katkaistu jollain teräaseella ja mansikkamaat sotkettu. Näin mummo kertoi eilen. Aina kun näin on tapahtunut, mummo itse on ollut poissa. Hän käy säännöllisesti vanhuksille järjestetyllä kuljetuspalvelulla  asioilla keskustassa, ja kuljetus tapahtuu aina samaan aikaan samana viikonpäivänä. Todistaa emme voi, onko kyseessä sama henkilö, joka vahinkoja on aiheuttanut, mutta epäilys on suuri. Tässä meidän pienessä yhteisössä ei ole ennen tällaisia asioita tapahtunut. Mummokin on asunut lähes kahdeksankymmentä vuotta samassa paikassa, eikä muista mitään vastaavaa koskaan olleen.

Miten me, viattomat naapurit, saisimme tällaiset asiat loppumaan. Ettei meidän tarvitse pelätä itsemme ja eläintemme puolesta. Mummollakin on kaksi kissaa, joista ainakin toista tuo mies on alkanut ruokkimaan. Kertonut myös antaneensa minun kissoilleni ruokaa. Hänen ovenpielessään on kuulemma kaksi astiaa, toisessa vettä ja toisessa kissanruokaa. Itsellään miehellä ei ole kissaa.

Naapurimme teot vaikuttavat meidän muiden elämään. Emme voi enää olla rauhallisin ja turvallisin mielin. Ilman todisteita emme voi tehdä mitään ilmoituksia, että saisimme kiusanteon loppumaan. Olemme voimattomia tuollaisen terrorin edessä. Miksi tuollaisia ihmisiä, onko tuo edes ihmismäistä, on olemassa?