minä en ymmärrä miksi Sinä et enää halua pitää minuun yhteyttä. mitä tein väärin, en haluaisi kuin ystävyyttä, jota meillä oli joskus. hauskoja juttuja, joita kirjoittelimme toisillemme. minä olen tukehtumassa tähän mitä minulla on nyt. olen Hänen omaishoitajansa 24/7. minä en pääse kotoa enää minnekään. vain pakollisille asioille, töissä olin viimeksi kesällä joskus ajat sitten. Hän ei halua, että menen edes töihin, ellei ole pakko. eikä kukaan ole kyllä kysynytkään enää aikoihin töihin minua. kaikki varmaan tietää, etten voi lähteä täältä minnekään. olen sidottuna mieheen, joka tekee kuolemaa, mutta saattaa silti elää vielä kymmenen vuotta. minä en tiedä miten minä jaksan. ystäväni, ne vähät mitä minulla enää onkaan, eivät hekään kohta jaksa, koska en pääse edes käymään heidän luonaan koskaan. en jaksa puhua puhelimessa, jos sattuvat soittamaan.

minulla ei ole enää parisuhdettta, minulla on hoitosuhde. ei siinä mitään, kyllä minä hoitaa voin, mutta kun kaipaan muutakin elämää, muitakin ihmisiä. olen koko ajan vain kotona, olen koko ajan vain Hänen kanssa. laitan aamupuuroa, annan lääkkeet, päiväruoka,  taas lääkkeitä. olen koko ajan saatavilla, jos Hänellä alkaa henkeä ahdistaa. pesen pyykkiä, tiskaan, lämmitän taloa, leikkaan nurmikkoa, talvella luon lunta, ruokin kissat, koirat, Hänet, kerran viikossa pesen Hänet. ja aloitan joka aamu samasta ja lopetan samaan. olen puhunut asiasta  muutamalle ihmiselle, eivät ihmiset ymmärrä, jotka liikkuvat muualla. että miten olen täällä koko ajan yksin, aamusta iltaan. illasta aamuun. joka päivä. ja Sinäkin kehtasit jättää minut yksin. minulla ei ihan oikeasti ole kohta enää ketään. Hänen lapsensa eivät auta minua yhtään, ovat tyytyväisiä, kun hoidan isää, mutta eivät tajua miten yksin olemme täällä. mitään apua ei tule koskaan keneltäkään vaikka pyytäisin, vain vittuilua saan osakseni.

Sinulta olen saanut monesti enemmän voimaa, kuin varmaan ymmärrätkään. teit minut iloiseksi moneksi päiväksi. ilon aiheet on nykyään niin vähissä, että jopa oma lääkärissä käynti on suuri tapahtuma, eilen kävin lääkärissä. joka piikitti minut täyteen kortisonia, koska minulla ei taida olla enää niveltä mikä ei olisi tulehtunut. olen niin kipeä sisältä, ettei siihen kipuun auta kortisonit eikä buranat. viimeksi olet sanonut minulle; lopeta häiritseminen. et selittänyt miksi. se teki todella kipeää, muutenkin minun kipeään sisimpääni.

käsittääkseni Sinäkin muutit jonnekin lähes vastaavanlaiseen paikkaan kuin minä asun, etkä Sinä kaipaa enää mitään. ketään. vai kaipaatko niin paljon, että Sinä aiot erakkona elää loppuelämäsi. minä en haluaisi vielä. täällä on hyvä asua, mutta joskus olisi pakko saada muitakin ihmisiä ympärille ja lähelle, sanoja, läheisyyttä, olemassaoloa.

olisit ystävällinen ja vastaisit minulle. kertoisit miksi et enää halua pitää minuun yhteyttä ja onko se edes totta. en voisi millään uskoa siihen, en sen jälkeen mitä kaikkea olemme kokeneet yhdessä, vaikka emme ole koskaan yhdessä olleetkaan. siksi oletkin aina tärkeä ollut minulle. ettemme olleet liian läheisiä, vaikka sitäkin tietenkin monesti ajattelin joskus silloin aikoinaan. tiedän, että olemme niin erilaisia, ettemme varmaan toimisi parina, toisaalta, olemmeko niin erilaisia. emme koskaan ole tutustuneet toisiimme kunnolla. minä näyttelen paljon ja hyvin kun olen ulkopuolisten kanssa tekemisissä, vain hyvin läheiset ystävät ovat nähneet nämä minun kipupisteeni, ja Sinulle olen niistä niin paljon kertonut, että olen laskenut Sinut läheisiini. siksikin oli järkytys, kun lakkasit olemasta minun elämässäni. Sinä kuulut minun elämääni. tavalla tai toisella. tiesin sen heti ensimmäisenä päivänä kun olen Sinut nähnyt joskus vuonna kauan.

rakastan Sinua tietyllä tasolla, sitä en kiellä, mutta niin rakastan montaa muutakin. olenhan kaksonen. rakastan ihmisissä heidän tiettyjä ominaisuuksiaan. ja Sinussa rakastan Sinun rauhallisuuttasi, omalaatuista huumorintajuasi ja hellyyttäsi. enkä voi lopettaa rakastamista,kun olen kerran rakastanut.

voitko Sinä?

 

minä, ei enää Siriukselta, vaan yksinäisten planeetalta, Lonely Planet