Tämä on aihe, joka ei kovin paljon minua kiinnosta. Omaisuus meinaan. On hyvä että on paikka missä asua, silti olen harkinnut vakavasti taloni myyntiä. Taloni sijainti on maisemaltaan aivan ihana, mutta talossani tapahtuneet asiat ovat kaikkea muuta kuin ihania.Olen kokenut olevani exäni  kanssa vanki hänen aikanaan, olen kokenut samaa Sepon kanssa. Minulla ikäviä kokemuksia asuessani tässä. Eläimilleni tämä on ihannepaikka, kissat ja koirat voivat vapaasti liikkua ulkona, mutta itselleni annettiin rajoituksia omasta liikkumisestani monia vuosia. Minulla on auto, jota ilman en tule toimeen, siitä olen onnellinen. Huonekaluni ovat halpoja ja käytännöllisiä, ei luxusta. Televisiota en juuri katsele yksin ollessani, voisin vaikka luopua siitä kokonaan myöskin. Musiikinkuunteluun tarvitsen laitteet. Ainoat minulle erittäin tärkeät tavarat ovat minun omassa työhuoneessani. Kirjani! Maalausvälineeni! Ompelukoneeni ja saumuri. Kaapisto, jonka olen itse suunnitellut jo vuonna -92, ja jota olen raahannut mukanani yli kymmenen vuotta, kaapisto joka on tarkoittettu paikallaan pysyväksi. Siihen kuuluu myös työpöytätaso, jonka ääressä nytkin kirjoitan. Kaikki se ylimääräinen rompe ja tilpehööri, mitä huoneessani on, ne ovat minun nautintojani. Kaikki muu on vain välttämätöntä elämiseen tarvittavaa tavaraa, josta voi luopua osittain tai jonka voi huoleti vaihtaa. En ole siinä mielessä materialisti. Kauniit pienet esineet antavat minulle paljon enemmän, nukke- ja pellekokoelmani. Kirjat, lehdet, askartelumateriaalit, värit, kynät, kauniit paperit, eläimeni. Tämä aihe ei siis ole mitenkään tärkeä näin omistamisen kannalta, paljon tärkeämpää olisi hyvä elämä. Ja sitä tässä on puuttunut. Onnellisuus, turvallisuus, rakkaus.

Siirryn seuraavaan tehtävään.