Tähän tehtävään haluan vastata eri tavalla, enkä tiedä liittyykö vastaus itse tehtävään millään tavalla. Haluan kertoa tavallaan itsestäni, paljastamatta kuitenkaan liikaa. Tuo kirjoittajanimeni Susiemo, ei ole aivan sattumaa, tai tavallaan se sattuma. Olen aina kokenut olevani erilainen, en suunnittele paljonkaan asioita etukäteen ja siksi varmaan omaishoitajan työkin oli ehkä vaikeaa. Siksi varmaan minulle tapahtuu asioita, jotka ovat monesti todella outoja sattumia.Vuonna 2004 aloin tavallaan sunnittelematta keräämään kuvia, tekstejä ja jopa uutisia, jotka liittyvät susiin. Susi on petoeläin ja samalla jotenkin niin sympaattinen, siis minun mielestäni.Olen aloittanut kirjani tekemisen näin. Ensimmäiselle sivulle kirjoitin aluksi sanoja, joita sana Susi toi mieleeni.

Susi - sudenpesä -susiemo - sudenpennut -reviiri -puolustus - yhteisö - rakkaus - voima - viisaus - pelko - kuu - salaperäisyys - piilotuminen

En tiedä miten nämä sanat tulivat, aivan mitään isompia ajattelematta nämä vaan tulivat. Lapseni olivat silloin vielä kotona, asuin miehen kanssa, jonka alkoholismi oli viedä minulta järjen, koko maailmani oli aivan sekaisin. Koskapa se ei olisi ollut. Sitä se on edelleenkin. Tasannekausia on ollut vain vähän ja nekin lyhytaikaisia.

Seuraavan tekstin olen kirjoittanut samalle sivulle, ikäänkuin kirjan johdanto-osaksi.

Löysin suden itsestäni,ehkä jo

vuosia sitten. Nyt se on tullut

tietoisemmin elämääni. Haluan

löytää sen voiman ja viisauden

itsestäni mitä susi edustaa

 

 Nimeni ja päivämäärä, 16.11. 2004

 

Lehtiä selatessani aloin löytämään mitä merkillisimpiä asioita susista, uutisia, pelottavaviakin. Leikkelin ne talteen ja liimasin kirjaani. Etsin susiin liittyviä asioita ja kuvia netistä ja eräs sivu jäi minulle erittäin tärkeäksi; www.tunturisusi.com. Sivulta tallensin paljon kuvia, joita muuten käytän kirjoittajanimeni alla, jos olette huomanneet, vaihdan kuvaa välillä, lähinnä sen hetkisen tunnetilan tai elämäntilanteen johdosta. Seuraava teksti on myös netistä löytynyt.

 

"Hämärän laskeutuessa, juuri kun olin saanut askareeni toimitettua, ne tulivat. En nähnyt pimeässä, mutta ne olivat lähellä. Susien kuoroulvonta halkaisi jääkylmän ilman: minä jähmetyin ihastuksesta. Kuuntelin ja yritin kuvitella niitä metsässä.

Sulje silmäsi. Näetkö ne? Pää takakenossa,silmät kiinni, kuonot kohti taivasta, suu vähän auki, mustat huulet erillään. Niiden hengityshuurut näkyvät kylmässä ilmassa. Kuinka monta niitä on? Kuulostaa siltä kuin metsä olisi täynnä susia. Laumassa on varmaan kymmenen tai viisitoista yksilöä.

Susilla on kyky ulvoa eri äänenkorkeudella. Joka sudella on mahdollisuus muuttaa ääntään ja erottua lauman muista ulvojista. Tämä antaa ihmisille, ja luultavasti myös toisille susilaumoille sen vaikutelman, että paljon susia on liikkeellä. Erityisesti ne hämäävät ihmisiä. Melkein kuultuaan suden ulvontaa ihmiset ovat sitä mieltä, että suuri lauma on liikkeellä. Minä ihmettelen suden kyvykkyyttä, kunnioitan luontokappaleittein oveluutta. Luonnossa on aina etu, jos voi esiintyä suurempana ja monilukuisempana kuin onkaan, se pitää kilpailijat ja saalistajat loitolla. Että sen voi tehdä petollisilla äänillä, on minusta hämmästyttävää.

Kuoro jatkoi muutaman hetken. Tuijotin pimeään metsään äänen suuntaan, sudet lopettivat äkisti ja mieleni jäi kunnioituksen valtaan". ( Jim Brandenburg: Veljemme susi)

 

 

Poikani jä hänen kaverinsa olivat vähän yli kymmenvuotiaita pojankoltiaisia, jotka leikin ja kokeilun varjolla olivat saaneet aikaan jos jonkinlaista kolttosta aikaiseksi. Karjuin ja huusin, kirosin ja uhkailin mitä kamalimmilla kidutuskeinoilla, että jos vielä kerrankin kuulen heidän tehneen jotain vastaavaa, en vastaa seurauksista. He tiesivät tehneensä väärin ja lupasivat, etteivät enää tee niin, ainakin yrittävät välttää joutumasta vastaaviin tilanteisiin. Mutta silloin kun rauhallisella äänellä sanoin, että nyt jokainen tulee tänne, istuu ja on hiljaa ja kuuntelee, minä istuin  koko laumaa vastapäätä. Poikani tiesi ja muutkin oppivat vähitellen, että NYT äiti on tosissaan. Ja nyt on syytä pelätä, puhuin rauhallisella äänellä, kerroin mihin kyseinen teko olisi voinut johtaa, mitä vahinkoa he ovat aiheuttaneet. Kerroin ensin nuo asiat, kysyin jokaiselta, miten ja miksi he olivat tehneet sen mitä tekivät. Minä puhuin vakavasti ja rauhallisesti mihin kaikki olisi voinut johtaa, jopa vammautuminen tai kuolema on ollut lähellä jonkun kohdalla kyseisen teon aikana. He kaikki kuuntelivat nöyrästi. Kerroin, etten ole varsinaisesti vihainen, vaan erittäin pelästynyt ja huolestunut. Jopa poliisiasiasiaksi meni jokin heidän tekonsa. Annoin neuvoja, miten toimia nyt, että he menevät pyytämään anteeksi henkilöltä/henkilöiltä, joille ovat vahinkoa aiheuttaneet. He tiesivät kuitenkin luottaa minuun noina hetkinä, että tuen heitä ja puolustan heitä ja olen turvana, jolle he voivat tulla kertomaan ensimmäiseksi, mikäli he eivät pystyneet kertomaan omille vanhemmilleen.Tavallaan tietämättäni käytin suden tekniikkaa, eri äänenpainot kertoivat mielentilani, he huomasivat suuttumuksestani, milloin siinä oli ymmärrystä ja huumoria mukana, milloin oli tosi kyseessä. Ja he kaikki, noin kymmenen poikaa, välillä jopa enemmänkin puhuttelivat minua Äidiksi. Minulla oli pentuja, sudenpentuja, olin heille Susiemo. Enkä ollut sellaista koskaan suunnitellut, se vain tuli minulta luontaisesti. Vielä nykyäänkin, kun he ovat parikymppisiä ja ylikin, he saattavat sanoa minua Äidiksi, saan jopa äitienpäivänä tekstiviestejä, onnea äitienpäivän johdosta. Mutta jatketaan. Käsiini sattui eräs lehti, jonka teksti teki minuun suuren vaikutuksen ja silloin tiesin varmasti mikä olen.

           

                         Susi-voimaeläimenä

         Elementti: Maa

         Voima: Opettaja

         Ominaisuudet: Susi-ihmiset ovat polkujen etsijöitä

Susi etsii uusia ideoita ja palaa ne mukanaan oman ryhmänsä luo ja opettaa ja jakaa tämän oppimansa voiman. Avaruudessa Sirius-planeetan sanotaan olevan koiratähden, susien koti. Tarinat kertovat, että sieltä tulivat meidän ensimmäiset opettajamme. Suden aistit ovat äärimmäisen herkät ja kuun energia toimii niiden voimanlähteenä.  Kuu symboloi psyykkistä energiaa, tiedostamatonta tasoa, joka pitää sisällään kaiken viisauden. Kuun ulvonta on suden pyrkimystä yhdistää uudet oppinsa tähän viisauteen. Suden voima auttaa meitä ymmärtämään elämän suuria mysteereitä ja olemaan opettajina jakamassa tätä tietoa muille. Suden voiman avulla pystyt jakamaan tietoasi muille. Kun susi herää sinussa henkiin, sinulle tulee tarve jakaa tietoasi kirjoittamalla, opettamalla tai ohjaamalla muita.

 

Minä Olen 5/2004, sivu 43

Tähän seuraavaan tekstiin en ikävä kyllä ole merkinnyt lähdettä, onko edellisestä lehdestä jatkoa vai olenko löytänyt netistä

Susi

Uskollisuus,suojelu, menestys

Amerikan intiaanit ovat jo kauan pitäneet susia oppaina tiensä etsijöille. Sudet ovat äärimmäisen uskollisia kumppaneilleen, ja niiden perheyhteys on luja, vaikka yksilöllisyys säilytetäänkin. Tähdissä sutta edustaa Koiran tähtikuvio, Sirius, jota monet alkuperäisheimot pitävät kuolleiden asuinsijoina. Susi on kaikista villieläimistä ehkä väärinymmärretyin. Niitä pidetään kylmäverisinä tappajina huolimatta niiden ystävällisistä, sosiaalisista ja älykkäistä piirteistä. Susi on todella vapaa ja itsenäinen, vaikka niiden laumat ovatkin erittäin hyvin organisoituja. Susi välttää riitaa viimeiseen asti, eikä riitaa tarvitakaan, kun asennon muutos, murina tai pelkkä katsekin vie viestin perille.

Perinteisesti ihminen, joka kantaa suden voimia, on vahvasti tietoinen itsestään, ja pystyy hyvin ilmaisemaan itseään kehon kielellä. Susi-ihmiset löytävät helposti uudenlaisia ratkaisuja ongelmiin, unohtamatta kuitenkaan pysyvyyyttä ja henkistä tukea, jotka normaalisti kuuluisivat perhe-elämään. Suden voimiin kuuluuvat kyky kohdata loppunsa arvokkaasti ja rohkeasti, kuolema ja jälleensyntymä, opettaminen henkisellä tasolla, opastaminen unien ja meditaation avulla, tervävä äly ja vaisto, sosiaaliset valmiudet, perhearvot, vihollisen voittaminen älyllä, kyky ohittaa näkymätön, uskollisuus, kyky suojella itseä ja perhettä, kyky hyödyntää muutos.

 

Olen monesti kuullut, että minua pelätään, pidän tarkkaan huolen omasta reviiristäni. Ihminen, joka yrittää tunkeuta alueelleni silloin kun en sitä halua, huomaa sen eleistäni ja katseestani, on monta kertaa sanottu; Jos katse voisi tappaa, tuo ihminen olisi kuollut. Koko pienellä koollani ei ole merkitystä, vaikka vastaan tulisi kaksimetrinen goljatti, jopa isot miehet, pahanilkiset naiset, huomaavat milloin minua ei todellakaan kannata lähestyä. Mutta ne, jotka hyväksyn, he voivat tulla aina luokseni tai voin sanoa heille suoraan, nyt en halua, että minua ei saa häiritä, ja he ymmärtävät. Kaikilla kursseilla, joissa olen ollut, jopa opettaja on pian oppinut milloin minua kannattaa lähestyä, oppilastoverit näkevät minkälainen on mielentilani. Ne, jotka eivät sitä opi tai ymmärrä, saavat tuntea kylmiä väreitä selkäpiissään, kun vain katson heitä tai sanon, etten nyt halua keskustella mistään.

 Seuraava teksti ei mitenkään liity susiin, mutta on tehnyt ison vaikutuksen minuun ja olenkin kirjoittanut sen Susikirjaani. Kirjoittaja on Ulrich Schaffer, mutta en valitettavasti ole merkinnyt, mistä olen kyseisen tekstin löytänyt.

Sykähdyksiä

Minä etsin minuuttani,

sitä, mikä tahtoo nousta esiin,

muuttumatonta syvintä ydintäni.

Minä etsin ihmistä, joka odottavana

lepää sisimmässäni

ja tahtoo tulla kutsutuksi eloon.

 

Minä etsin sitä osaa itseäni, joka

ei ole muotoutunut joukon painostuksesta

sen enempää kuin tarpeesta sopeutua, vaan siitä tietoisuudesta

että olen ainutlaatuinen.

 

Minä etsin sitä paikkaa maailmassa,

jonka vain minä voin täyttää.

En tahdo, että minuun kaadetaan sellaista

mitä en tahdo olla

toisten ajatusten äänitorvena.

 

Minä etsin itseyteni lähdettä

voidakseni päästää sen pulppuamaan.

 

 

Susikirjani koskettavin teksti  tulee vielä teille tässä viimeisenä. Tämän on kirjoittanut Alfred de Vigny: Suden kuolema. Suomentanut V.A. Koskenniemi. Teksti löytynyt kirjasta Arkipäivän postilla, toimittanut Hannu Tarmio ja 50 muuta maallikkoa WSOY, sivulla 535.

 

 - - -

Loi susi sitten meihin katsehen,

sen turkki vuosi verta kauttaaltaan,

kuin veitsenterät kamarahan maan

sen seivästivät, pyssyt toistivat

yösi ympärillä sen kuin salamat.

Se katsoi taas ja maahan painuen

se puhtaaksi nuoli kuonon verisen,

ja silmät kuin jo kylliksi nähnyt ois,

se sulki, äänetönnä kuollen pois.

- - -

 

 

Te kaikki, blogiani lukevat ihmiset, olette lukeneet joko osia elämästäni, joku on saattanut lukea kaiken alusta alkaen. Teillä on syntynyt omanlaisensa käsitys minusta ja elämästäni. Tämä yllä oleva pitkä teksti oikeastaan on juuri se Minä, mitä minä olen, se kertoo lähes kaiken minusta. Minut ymmärretään monesti väärin ja väärin perustein arvostellaan elämääni ja sitä miten toimin. Miksi en suunnittele elämää eteenpäin, miksi huolestun asioista, jotka muita eivät heilauttaisi. Vain minun laumaani ja reviiriini päässeet ihmiset tietävät miten toimia minun kanssani. Olen itse kommentoinut välillä teidän kirjoituksianne omalta näkökannaltani. Sillä tunteella, minkä olen saanut, sillä intuitiolla mikä minulle on tullut lukiessani. Vaikka en aina kommentoi, olen silti lukenut ja saanut voimaa monista kirjoituksista, monen kohdalla olen jäänyt miettimään ja suremaan kyseisen ihmisen elämää. Ja toivonut hänelle parempaa tulevaisuutta. Itseni ja laumani kanssa, joka on minun, on ollut vaikeuksia, on ollut hyviä hetkiä. Minä en suunnittele, minä pidä siitä, että minun puolestani ja minulle suunnitellaan valmiiksi jokin kuvio. Olen kuulemma työvoimatoimiston mukaan kolmen viikon kuluttua rakennetyöttömyyden piirissä ja minä en hyväksy sitä. Minulle ei saa antaa työpaikkaa, jota en itse pysty hyväksymään.Tuo toimisto onkin oikeastaan ainoa paikka tällä hetkellä, jonka täytyy toimia minun kanssani pykälien ja säädösten mukaan. Olen saanut itse tähän saakka päättää melko pitkälle mitä haluan, miten haluan ja miksi haluan.

Minä en pidä siitä, että minua painostetaan, jos työtä ei ole, hyväksyn sen, jos minulle tarjotaan työtä hyväksyn senkin, koska itse itseäni olen kyseiseen paikkaan itseäni tarjonnut. Olen aina kokenut olevani poikkeava, en sovellu tiettyyn muottiin tai kaavaan, johon minua on monesti yritetty tunkea. Jo ennenkuin edes tiesin, että on oikeasti olemassa Sirius-planeetta, kerroin olevani Siriukselta. En tiedä mistä sana Sirius edes tuli mieleeni, se on kai ollut aina alitajunnassani. Ehkä olenkin oikeasti Siriukselta, minut on pudotettu sieltä kokemaan mitä on olla ihminen, mihin kaikkeen ihminen pystyy, ennen kuin hän lopullisesti hajoaa. Minä olen hajonnut jo niin tuhannen kertaa, etten itsekään ymmärrä enää, miten voin olla edelleenkin kokonainen.

Kohtaan ihmisiä mitä omituisimmissa paikoissa ja olosuhteissa ja tiedän, onko hän sellainen, jonka haluan laumaani. Olen joutunut karkoittamaan laumastani jäseniä, jotka eivät ole sopeutuneet elämään vapaata elämää, tai joilla ei halua edes yrittää. Ne, jotka haluavat yrittää, ne pidän lähelläni. He saavat turvautua minuun, mutta siihen kuuluu pieni ehto, myös minun pitää saada heiltä vastalahjaksi tukea kun sitä tarvitsen. Ystäviä, todellisia ystäviä, minulla on vähän, mutta he ovat arvokkainta elämässäni mitä omistan.

.

Kirjoittaakaa, kommentoikaa, tarvitsen nyt kaiken avun, mitä muut pystyvät antamaan omilta kiireiltään ja ongelmiltaan. Nuolen veristä kuonoani ja toivon selviäväni hengissä kaiken sen jälkeen, mitä minulle on tapahtunut. En suunnittele mitään ja toivon, ettei yhteiskunta byrokratiansa kanssa myöskään suunnittele minulle mitään mihin en nyt juuri pysty.