Tuolla on kaksikin kommenttia, joissa on ei ehkä ihmetelty suoraan, mutta kuitenkin mainintaa tästä minun toipumisprosistani. Kiitos kummityttö N:lle ja Puolen hehtaariin metsään. Toipuminen tällaisesta vie aikansa, mutta se että muka nopeasti sen teen, aiheutuu siitä, että olen saanut pikkuista murusista koottua isompia sirpaleita, joista alkaa muodostua jo kokonaisuuksia. Sirpale kerrallaan kun tietoa tippunut minulle, olen alkanut hahmottaa vähitellen kokonaisuutta. Asiassa on miljoona mutkaa ja käännettä edelleenkin olemassa, mutta en ole niistä enää niin huolissani.

On tullut esiin erilaisia totuuksia muilta tahoilta, ihmisiltä joilla on jokin asia, jonka ovat kuulleet joko itse tai joku muu kuullut ja kertonut eteenpäin. Niihin ei varsinaisesti kaikkiin ole luottamista, mutta eräskin henkilö kertoi minulla ei asian, joka suorastaan järkytti ja jähmetti minut täysin. Ja se asia oli hänelle itselleen kerrottu suoraan Sepolta. Suoranainen valhe. Hän oli myös muussakin yhteydessä kertonut pari muuta asiaa, omista tuntemuksistaan meidän suhteestamme. Ne kertoivat minulle paljon, mitä Seppo on oikein ajatellut. Asioita, joita en olisi kuvitellut edes Sepon ajattelevan, ja saivat minun ajatukseni kääntymään häntä itseään vastaan.

Ja kun olen näitä sirpaleita nyt saanut koottua isompiin osasiin, alkaa vielä isompi kokonaisuus hahmottua vieläkin enemmän. Minä voin unohtaa omat syyllisyyden tunteeni kokonaan. Tämä ei ole minun aiheuttamani tilanne, ainakaan kokonaan. Hän ei ole kokenut parisuhdettamme ihan kohta alun jälkeenkään varmaksi. Eli itse asiassa pari vuotta. Asiat sairauden myötä ovat vain muuttuneet hänen ja minun ajatusmaailmassamme huonompaan suuntaan, ja tämä eroaminen olisi ollut edessä tavalla toisella jossain vaiheessa edessa. Lähinnä laitoshoidon muodossa loppuvaiheessa, joten tämä muutos tuli tavallaan hyvään aikaan. Vaikkakin erittäin törkeästi ja kaikkia osapuolia dramaattisesti koskettavaksi.

Eilen olin viemässä tavaroita Sepolle, mutta ensin soitin tällä kertaa kodinhoitajille ja pyysin, etteivät soittaisi vanhimmalle pojalle, koska olen vain viemässä tavaroita Sepolle. He kertoivat samalla nestehappisäiliön tulleen. Heitä oli useampi kaupassa ostoksilla asiakkailleen, ja kysyin, osaavatko käyttää ko laitetta. Sanoivat, että eivät, jotain vastaavia ovat nähneet, mutta juuri tuo malli on heille tuntematon. Ahaa, kukahan sen muuten aikoi heille neuvoa, kysynpä vaan! Kysyin, haluavatko että minä esittelen sen heille. No, ilman muuta. Ovat jonkin ajan päästä paikalla,mutta olenko minä? Sanoin laittavani tuomani tavarat kaappeihin ja odotan heitä, jos olen ehtinyt ne laittaa ennen heidän tuloaan. Menin läpi kaiken tietoni ja taitoni jokaisen laitteen kohdalla, näytin kansion, jossa on lainaussopimukset niistä, säiliön tilauksen, kuinka, koska jne. Letkujen vaihtovälit, mistä saa mitäkin, lääkelistan tarkistin ja monta muuta asiaa. Näytin kannettavan täytön ja pyysin jokaista kolmea sitä kokeilemaan omin käsin. Siis ne asiat, jotka jonkun olisi pitänyt tulohaastattelun yhteydessä tehdä välittömästi.

Epäilenpä vaan ihan pikkasen heidän nyt tajunneen tilanteen kokonaisuuden, että oikeasti tulotilanteesta on puuttunut juuri se tärkein henkilö, joka siinä olisi pitänyt olla. Jos minut on mustamaalattu omaisten puolelta, heidän silmänsä aukesivat näkemään asiat aivan toisin. Kerroin myös jonkin verran taustoja, siitä miten paljon olen tehnyt työtä kaikkien välineiden saamiseksi kotiin, hoitoja, joita pitäisi suorittaa. No kyllähän te tiedätte. He olivat erittäin kiitollisia opastuksesta ja sanoivat nyt vasta ymmärtävänsä Sepon tilanteen oikean laidan.

Nyt minua ei pelota tuleva palaveri, joka järjestetään ensi viikolla, Sepon toivomuksesta vasta silloin, Seppo ei varmaan halua koko palaveria, koska pelkää luultavasti, millainen riita minun ja lasten välille syntyy. Paikalla on kuitenkin hoitohenkilökuntaa ja ketä lie, he osaavat nyt katsoa tilanteen objektiivisesti ja puolueettomasti ja minä olen nyt vahvoilla. Minä tulen voittamaan kiistan ja pystyn perustelemaan ihan minkä tahansa totuuden tai valheen.

Kaiken tuon tapahtuneen jälkeen, lähdin tosi hyvillä mielin kotiin, olin saanut ison osan taakastani pois. Henkilökunnalla on nyt oikeaa tietoa ja palaverin jälkeen saavat minun puolestani ja jatkaa taisteluaan omaisia vastaan. Minä voin poistua Sepon ja muiden elämästä täysin puhtalla omallatunnolla ja tiedolla, että Seppo hoidetaan parhaan kyvyn mukaan. Jos joku kakaroista alkaa omiaan säätämään, minun ei tarvitse puuttua enää koskaan, milloinkaan, mihinkään.

Näistä syistä johtuen eilinen positiivuus ja elämän jatkumisen tunne oli vahva. Kaiken lisäksi eräs erittäin hyvä ystäväni tuli käymään, hänen kanssaan olen asiasta myös puhunut paljon. Hän oli menossa "juoppokuskiksi" muutamalle kaverilleen, ja kysyi haluanko lähteä mukaan. Kaverit, yksi mies ja kaksi naista olivat menossa naapurikuntaa kapakkaan. En miettinyt kauan, vaan sanoin, ehkä nyt on aika moneen vuoteen käydä ulkona. Minulla oli pari viininlitkupulloa, jotka oli alunperin ajatellut yksin illan myötä lipitellä. Mutta tämä tilaisuus antoi mahdollisuuden lipitellä ne muiden seurassa. Ilta oli hauska, vaikka välillä meinasikin paniikkia iskeä, koska en ole missään käynyt aikoihin. Udet paikat, paljon ihmisiä, meteli ja kaikki muu, olivat aluksi liikaa minulle. Sanoinkin ystävälleni, ettei jättäisi minua hetkeksikään yksin, koska en tiedä mitä minulle saattaa tapahtua. Mutta lopulta aloin rentoutua ja vapautua, ja olla niin kuin muutkin ihmiset.

Onhan tässä vielä paljon purtavaa, ja varmaan moneen kertaan tulee mieleen erilaisia tilanteita ja yksityiskohtia, mutta paljon paremmalla puolella ollaan. Pääsin elämänreunan yli, ja nyt jo monta askelta eteenpäin, ettei tarvitse enää pelätä takaisin putoamista. Palaan aiheesen varmaan vielä myöhemmin, kunhan se palaveri on pidetty. Olen nyt kovaa vauhtia menossa eteenpäin ja uusiin tyrskyihin. En edelleenkään usko elämässäni tyyntä vedenpintaa olevankaan, mutta jospa sellaista rauhallista aallokkoa olisi jonkin aikaa, ennen uusia myrskyjä. Tämä myrsky kestetään ja kestetään myös mahdollisesti vielä edessä olevatkin.

Olen kiitollinen lukijoilleni, vaikka ette ole kommentoineetkaan, tiedän kuitenkin melko monen tätä lukevan, niinhän teen minäkin, ei aina jaksa kommentoida ja minä en varsinkaan nyt ole lainkaan tainnut siihen kyetä.