Hups, menipäs vähän turhan pitkä aika ennenkuin pääsin kirjoittamaan. Siis syy ei ole siinä, ettenkö olisi päässyt koneelle, vaan kun pää ja kädet ovat asiasta olleet eri mieltä.

Ideoita, voi kun muistaisi mitä kaikkea hullua olenkaan keksinyt. Niitä pitäisi oikeastaan laittaa huvikseen jonnekin vihkoon muistiin. Siis niissähän aina ei ole järjen häivääkään. No, yksi esimerkki tulee mieleen. Ollessani siellä vanhusten palvelukodissa töissä keväällä, alettiin porukalla miettiä millaisia vanhuksia me tullaan olemaan. Nämä nykyiset haluaa katsoa kirkomenot ja seurakunnasta käydään laulamassa ja hartauksia pitämässä. Minähän tietysti siihen (taas minä), että sillon kun itse ollaan täällä, niin rokki ja metallica musiikit soi täysiä, volyymit kaakkoon ja menoksi, pillifarkkuja hoitajat joutuu tunkemaan turvonneisiin jalkoihin. Eikä mitään hartaushetkiä tietenkään, vaan jokin rokkibändi pitämään näitä "hartaushetkiä". Ja entäs vaipat, nythän ne ovat sellaisia säkkejä ettei paremmasta väliä, mutta me uusiovanhukset ei huolitakaan mitään säkkimallin vaippoja, ollaan käytetty pienen pieniä alushousuja, kaikenmaailman hipsereitä ja stringejä. Eli nyt pitää joutuin täytyy alkaa jo suunnitella stringmallisia vaippoja tulevien vanhusten varalle. Jaa-a, mitenkähän ne käytännössä toimii, se jääkin sitten nähtäväksi.

Silloin joskus aikoinaan kun ostin tämän järjettömän ruman mökkini, siis ulkopuoli on ruma, isoja valkoisia mineriittilaattoja, tai ovat joskus kai olleet puhtaan valkoisia, tuli mieleen valtaisa ajatus. Haluan maalata nuo laatat, vaaleanvihreellä joka toinen ja pinkillä punaisella joka toisen. Joihinkin ruutuihin maalaisin vaikka jotain kuvia, eli tekisin niistä "tauluja", varsinkin yhdellä seinällä olevaan, jossa on joskus aikoinaan ollut ikkuna, ja nyt siinä on jokin puolimätä levy. Siihen joko kiva maisema tai sitten kuva, joka muka esittää sisäpuolella olevaa kuvitteellista huonetta. Se ikkuna on poistettu ja peitetty sen vuoksi, että siihen kohtaan on jälkeenpäin tehty sauna. Jostain kumman syystä minun valtavan upea ideani tyrmättiin yksimielisesti koko perheen voimalla. Miksikähän? Kertokaa te olisitteko olleet samaa mieltä Minun kanssani?

 

Olisi meinaan ollut todella hauska toteuttaa se idea, talo ei edes näy tielle, ettei sen vuoksi ainakaan montaakaan kolaria olisi päässyt syntymään, talon kun näkee vasta kun ajaa minun pihatietäni pihaan saakka.

Ollessani artesaanikoulutuksessa meidän piti sunnitella työ, ihan mikä tahansa, ainut ehto oli, että siihen työhön pitää käyttää juuri olleella kehruukurssilla kehrättyjä lankoja. Kotona kehräsin hirvittävän huonolaatuisia pellavalankoja, jotka olivat saaneet kosteutta varastossa olleen vesivahingon vuoksi. (Minulla on ihka aito oikea 1800-luvulla tehty kehruulaite, äitini äidin ollut aikoinaan.) Pellavat olisi laitettu suoraan roskiin, mutta minä sanoin, että jos saan ne käyttööni, niin alan värjäillä niitä. Siinä vaiheessa meillä oli värjäyskurssin vuoro.

Päässäni (jossa todella on varmasti jotain vikaa) olin jo kauan suunnitellut, että miten kokonaisen kirjan voisi kutoa kangaspuilla, siten ettei sitä olisi koottu palasista, vaan olisi alusta loppuun yksi kokonainen kangas, josta sitten teen kirjanmallisen. Kudonnanopettajani oli ihan ulalla,kun esitin suunnitelmani, ja sanoi sen olevan täysin mahdotonta. Minä tein monta viikkoa töitä suunnitellessani kirjaani. Niin ja siinä piti olla vielä kolmea erilaista sidosta, samassa työssä. No ne, jotka eivät ymmärrä kudonnasta mitään, ovat varmaan nyt ulalla. Mutta ei se mitään. Joka tapauksessa pääsin viimein kudontavaiheeseen, ja tein sen tietokonekangaspuilla, ai peeveli kun saisi itselleen sellaiset. Tavallisilla puilla kyseinen työ ei olisi onnistunutkaan. Opettajan sitten kierrellessään oppilaidensa töitä ohjatessa ja katsoessa, pysähtyi minun kohdallani, seisoi kauan vieressä ja yritti kuumeisesti miettiä mitä helkkaria A on tekemässä. Totesi lopulta, ettei hän ymmärrä tästä mitään, ja että minä olen oman työni herra, että kai minä nyt sitten tiedän mitä olen tekemässä. Laitan muutaman kuvan kirjasta, jonka nimi on Vuosi, eli siitä tuli tavallaan kalenteri. Voisinkin toiseen blogiini kertoa kokonaan tämän kirjan tarinan, niistä pellavista asti, portfolioon kun piti laittaa kaikki asiat, jotka työhön liittyy. Me teimme tietenkin jokaisesta muustakin työstä oman erillisen portfolion, niitäkään ei aina opettajani osannut ymmärtää, kun askartelin niistäkin joissakin tapauksissa tosi erikoisia. Silloin ei ollut vielä mistään skräppäyksestä tietoakaan, mutta nyt jälkeenpäin olen huomannut, että harrastin skräppäystä, ennen kuin se edes varsinaisesti keksittiin. Haa, siinähän tähän ideapankkiini onkin yksi idea lisää.

 

Tämä on siis todellakin ollut alunperin yksi yhtenäinen kangaspötkö, josta olen erilaisia materiaaleja käyttäen saanut koottua kirjan, ilman että yhtäkään palaa kankaasta ei ole leikattu erikseen. Kirja myöskin pysyy pystyasennossa ilman tukea. Jokainen sivu kuvaa vuoden eri kuukausia. Olisikohan ollut vielä niin, että aiheena oli vuodenajat, tavalla tai toisella, sekä itse kehrättyä lankaa ja ne kolme erilaista sidosta samassa työssä. 

Että jos nämä nyt tähän idea-asiaan riittäisi, näitä hulluja ajatuksiahan löytyy varmasti myös aiemmin kirjoituksistani myöskin. Ohhoijaa, nyt seuraavaksi katson miten rankka on seuraava tehtävä. Nähdään taas pian.