Kuten jo tehtävän yhteyteen kirjoitin, tämä on vaikea tehtävä ja siksi haluan tästä eroon pian. Paljon on asioita, joita olen joutunut katumaan, varsinkin viime aikoina on tullut mietittyä mitä oikein olen tehnyt väärin. Itse asiassa, kun aikaa on nyt kulunut jonkin verran, ja olen  saanut asioista puhuttua, olen huomannut, etten ihan kaikkeen ole syypää. Osaan olen ja osaan en.

1. Olen katunut tekemiäni asioita tai tekemättä jättämiäni.

2. Olen myös pystynyt jollakin tavalla ilmaisemaan katumukseni sekä itselleni, että niille joille olen mielestäni tehnyt väärin.

3. Olen oppinut näkemään ja tuntemaan, miten olisin voinut estää asioiden huonoon suuntaan menemisen. Kuinka kauan oppi pysyy päässäni, onkin sitten eri asia. Toivottavasti kuitenkin edes sen verran, etten tekisi samoja virheitä tai ainakin huomaisin ajoissa, milloin olen tekemässä virheen.

4. Hyvittämisestä en tiedä, olenko saanut hyvittetyä, ainakin itselleni se on vaikeaa. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani.

5. Anna itsellesi anteeksi.Vielä vaikeampaa. Itsesyytökset kun painaa päälle ja saan niitä parkukohtauksia senkin vuoksi. Mutta nyt on mennyt ainakin jo kolme päivää, jolloin en ole parkunut. Olisiko se merkki siitä, että vähitellen olen antamassa itselleni anteeksi.

6. Jatka eteenpäin. Eihän tässä voi paljon muutakaan tehdä. Paikalleen ei voi jäädä. Välillä jumittaa kovastikin, mutta silloin on vain oltava hetken paikallaan. Mentävä nuo edelliset kohdat läpi uudestaan ja uudestaan.

 

Sain ikävän kommentin tehtävän 50 kohdalla. Kuujatähdet kirjoitti: "Ettet sä vaan alkais kaipaamaan laastaria vanhan suhteesi takia (Sepon takia) ?" No totta helvetissä kaipaan laastaria! Jos joku kuvittelee, etteikö asia ole itsellenikin tullut mieleen, on lukenut huonosti tekstiäni, tai kiinnittänyt huomion  vain joihinkin pikku yksityiskohtiin kirjoituksissani. Ihmettelen vain, ettei kyseinen henkilö uskaltanut laittaa kommenttiaan, siten että löytäisin hänen bloginsa! Hänellä joko menee niin hyvin, ettei halua onneaan paljastaa, tai sitten hänellä menee vielä huonommin kuin minulla. Yleensä tällaisten kommenttien antajalle jossain vaiheessa kalikka kapsahtaa omaan nilkkaan. Ja juuri tähän tehtävään se sopiikin. Teet jotain sopimatonta, ajattelematonta tai väärin, joko vahingossa tai tahallisesti, jossain vaiheessa elämääsi saat palautetta siitä. Yleensä vielä kovempana kuin itse aikoinaan teit väärin. Olen kokenut senkin aivan liian usein ja siksi en haluaisi paljon olla enää muiden kanssa tekemisissä. Minulla on ikävä tapa saada ihmiset ymmärtämään asioita väärin. Yleensä en tee sitä tahallani, se ei kuulu tapoihini. Olen vain niin impulsiivinen, suu puhuu puoli tuntia ennen kuin ajatus on suodattunut kunnolla läpi.

Se, että olen exän kanssa tapaillut, ei tarkoita sitä, että olisin hänen kanssaan vielä yhdessä. Kuten kerroin, menetin luottamuksen häneen. Hän on toivottavasti tehnyt juuri tämän tehtävän asioita mielessään. Pystynyt tuntemaan sen tuskan, mitä aikoinani koin hänen kanssaan. Silloin hän voisi ymmärtää minua ja jatkossa kenties tehdä asiat toisin. Tämä "laastari" on kuitenkin ainakin tähän mennessä ollut tukena tässä tämän hetkisessä tuskassani. Hän ei ole vaatinut minulta vastausta, alanko parisuhteeseen uudelleen. Olen selvästi hänelle kertonut, että yhtäkään pettymystä tuottavaa asiaa en hänen kohdallaan hyväksy. En aio lopullista suhdetta aloittaa tai vastausta siihen antaakaan. Vielä.

Olemme siis koko vähän yli kolmen vuoden eromme aikana olleet puheväleissä, välillä olen hermostunut hänen puheluihinsa ja sanonutkin sen suoraan. Välillä on ollut hauskaakin jutella hänen kanssaan. Luultavasti kuitenkin tuo asia on hiertänyt Sepon mieltä, varsinkin sairauden edetessä ja hänen miehuutensa laantuessa. Minä olen tehnyt väärin pitäessäni yhteyttä exään, tiedän sen nyt ja kadun, että annoin hänelle mahdollisuuden. Opin tietenkin, ettei toisen miehen läsnäolo tee toiselle hyvää, oli tuo toinen sitten millä tavalla tahansa kuvioissa mukana. Asiaa en pysty enää Sepolle hyvittämään. Itselleni minun täytyy vain antaa anteeksi, että tein näin. Ja koska asiat menivät mutkalle, osittain omasta syystäni, minun on jatkettava eteenpäin, niillä eväillä mitä olen itselleni vääntänyt.

Mikäli "kuujatähdet" vielä palaa lukemaan blogiani, hän voisi syventyä teksteihini paremmin, tai sitten pysyä kokonaan pois täältä, ellei osaa asiallista kommenttia antaa. Et varmaan haluaisi itsekään vastaavia omaan blogiisi. Ilmeisesti pelkäsit vastaustani, ja siksi jätit kommentin tavalla, jolla en pääse sinun blogiisi. Mieti itsekin, kuinka monta laastaria olet elämäsi aikana käyttänyt, moniako metrejä ehkä tulet vielä tarvitsemaan. En usko, että on ketään, joka ei jossain vaiheessa elämäänsä näitä laastareita käytä. Joko tahallisesti tai huomaamattaan. Itse olen tätä asiaa pohtinyt paljon ja siksi kirjoitan siten kun kirjoitan.

Minä olen ja tulen olemaan se Susiemo, joka kaikella Sudenraivollaan puolustaa omaa reviiriään.