Tämä kaikki mitä luette seuraavaksi tapahtui tänään oikeasti. Ehkä tuntuu sadulta tai tarinalta, mutta kirjoitin sen ennen tätä "johdantoa". Uskomaton päivä. Siksi kuva ensin, varautukaan, Susiemo liikkuu taustalla ja vartioi omiaan edelleenkin.




" Kävin taas tänään luonasi, kuten joka perjantai tätä ennenkin monta kuukautta. Minulla oli aivan taas omituinen päivän alku tänään. Ensin heräsin viiden maissa kun sängyssä tapahtui JOTAIN, että HÄ. Räväytin valot päälle, no Juice panee Lissua tai ainakin yrittää. Ja äkkiä pois sängystä, tehkää tuota jossain muualla mutta ei mun sängys, ja varsinkin siinä. Kissit ulos ja lisää unta palloon. Heräsin kasin jälkeen, aivan kuin olis ollu kaamee kapula, voiko novellea juoda liikaa?  Mä juon sitäkin jo liikaa. Ok, kahvinkeitin kuntoon, vessaan, prkl, lamppu rikki, johan se olikin jo kolme vuotta vanha. Keittiöstä kuuluu lorinaa, mitä ihmettä, no sama juttu ku sullaki, se törötin pitää kääntää sinne suppiloon päin. Kaikki vetet lattialla. Siivosin, ja laitoin uudet vedet. Tein voileivän ja otin sitä kahvia ja Aku Ankan. Siis luulin ottaneeni, edessäni oli Voileipä mutta EI kahvia vaan lasi vettä ! HÖ. Uusiksi meni sekin. Kesken aamupalan, muistat varmaan, on käyny monesti ennenki, tulee isohätä. Taas sinne pimeän vessaan. Kopeloin paperia,arvaa vaan oliko rullassa ko yks-kaks palaa. Tiät missä pidän paperipakettia, selän takana, pytyn takana, sieltä sitten epätoivon vimmalla rullaa yritin, no sain, mutta loput mitä niitä sielä olikaan tuli kans. (noin kymmenen)

Ohhoh, sain viimeinkin sekä aamupalat ja vessa-asiat hoidettua. Mun piti siis mennä kirkolle, päivä näyttää keväiseltä, ja sä tiet että kun on mun kevät, niin pieni  hame ja muutenkin pientä kivaa päälle ja värikästä kans. Laitoin ne vaaleenpunaset legginsit, jotka on sukkahousukangasta, kahet sukat molempiin jalkoihin, valkoset ja kultaset,  . Toisessa jalassa siis ensin valkonen ja sitten kultanen ja toisessa toisin päin. Ne sellaset pitkät jotka saa hauskasti makkaralle. Harmaa minihame, vaaleenpunanen pikkupaita ja puna-valkoraitanen takki, ja kaikki sormukset ja rannerenkaat mitä vaan käsiin mahtuu. KEVÄT-olo, kylläs muistat. No sain kiskottua nuo kaikki päälle ja katoin ulos kevääseen uudelleen. Ikkunasta ei näkynyt sitten yhtikäs mitää.Räntää, lunta, loskaa mitä lie satanut, mutta ikkunan takaa näky vaan valkosta ja juur äsken paisto aurinko.

Tuli vaan mieleen noiden aamun sattumien jälkeen, että mitenkähän loppupäivä sujuu. Kun alkaa jotenkin hassusti, niin jatkokin saattaa mennä hassusti.

Ennenko lähin katoin peiliin, naama oli hailun näkönen. Päätin siis laittaa edes ripsaria vaikka yleensä en niin nykyään tee. Avasin ripsiväripuikon, et usko, siitä lähti jonnnekin hevon nevedaan sellainen pala millä harjaan jää vain sopiva määrä, sitä siis meinaan suorastaan pursui ulos. Ei voi olla totta, tämäki vielä. Missä on silmälasit, mäen näje kun ei ole näkimiä. Löysin lasit ja aloin ettiin toista ripsaria ja onneksi löysin. Huh, viimeinkin valmis, vai olenko, missä laukku, missä puhelin, onko avaimet ja miksi helkkarissa mä yleensä olen minnekää menoss ja itse asiassa onko minulla minnekää asiaa. Ei väliä, olen tällänny itteni, ainaki sun luona käyn.


Autossa ei vikaa ja osasin peruuttaa kuten ennenki, se tie on vaan ihan velliä kun se naapuri joutuu,( miten niin joutuu, sillä on kulkuoikeus,) menemään raktorilla pellolleen  ja kyllä se sitä  oikeuttaan on jo käyttänykki. Sais edelleenki tuoda sitä soraa siihen tiehen, jonain päivänä mä vielä... No se siitä. Postilaatikossa oli vain kunnanlehti ja ilmoitus jonnekin tutkimukseen, mulle siis, mä meen samaan tutkimukseen ku säki joskus kävit, luuntiheys, mun luut kun kuulemma on läpikuultavia. No, se siitä. Niin joo, kun olin oman tien päässä suikkaamassa tielle niin Bloo tietenkin syöksysi eteen, hyvä etten törmänny, sama typerä ilme naamallla kun aina on, jopa nosti kättä tällä kertaa.

En välittäny vaan jatkoin matkaa. Pääsin notkon yli ja toiseen päähän - mitä helkkaria - keskellä baanaa seisoo rekka, niin joo se varmaan oottaa jotain autoo että pääsee eteenpäin. No minuutin kuluttua tuli auto ja rekka seisoo vaan. Nyt ei ole kaikki ok, nukkuuko toi kuski vai mitä? Oikealta ei pääse ohi sen verran reunassa kuitenkin, no se talo joka on vasemmalla, siinähän on pihaa ohittaa jos toi ääliö ei lähe liikkeelle. Ei lähe, mikä toi oikein on? Varovasti hiivin autolla ohi, kuski on kuin jostain, kylläs tiet, pyöritteli siellä päätään ja en tie. Omituista. Oli kuitenkin sen verran kaukana tienpäästä että pääsin ohi mennessä jopa omalle kaistalle. Kaikkea sitä. Kävin kaupalla ja sanoin emännälle, että onko toi rekka ollu tossa jo kauanki, käytiin jopa ovesta kattomassa ja P nauroi, ei voi olla totta, kuski kävi viis minuuttia sitte kaupassa ja nyt se on tuossa . Ostin, taas novellea ison ja pienen pullon, ajattelin että telon matkalla sen ison pullon kanssa, kun niin hyvin alkoi päivä muutenkin ja kerroin samalla P:lle mun aamusta, myös J tuli siihe eli itse kauppias. Seki kävi ihmettelemässä rekkaa. Ja sano jotta on nuijia ja tosinuijia, sanoin että taitaa olla myös tositosinuijia, tuollaseen paikkaan jättää Rekan!. Oli ollu vissiin joku ulkomaanelävä joka sitä ajo. No, tein lähtöä, SE rekka meni ohi Linja-auton  perässä, totesin että sillä taisi olla vain kaverin puute, piti löytää suurinpiirtein samankokonen auto seuraksi, että voi jatkaa matkaa. Ja olin vasta kaks puol kilsaa kotoa päässy! Mitähän vielä. P otti hinnan mun ostoksista naurunsa välissä ja huomasi että oli laskuttanu liikaa, olin siis ostanu, ison pullon novellea ja pienen pullon myös ja yhden askin tupakkaa, oli vahingossa laskuttanut kaks tupakkaa, J sanos jotta otanko toisen tupakkiaskin, sanoin että en otan rahan ja P anto rahan. Autoon, tupakki huuleen huikka ja toinen novellea, ja rauhallisesti matkaan. 

Ei mitää omituista, vaan sitten tulee vastaan pakettiauto, vilauttaa lisävaloja,HÄ. No kai oli joku tuttu tai mä kuvittelen, taas muutama kilometri, toinen Pakettiauto vilauttaa Lisävaloja. Nyt ei ole kaikki kohallaan, Muistat varmaan sen kun kerran lähin sua keskussairaalaan kattoon joku vuosi sitte  ja matkalla läks kaikki valot ja piti ostaa uudet lamput joka veen kohtaan. Aattelin, että sama homma, ajoin bussi pysäkille, eiku hä, valot ON päällä. mitä v*****. Nyt ei tämä blondi tajua. Jatkan matkaa eikä ole enää vilkutuksia. Vaikuttiko pysäys ja se että räpläsin valonippulaa, että valot alko toimii? Joo, ei, kyllä tämä tästä.

Kävin pänt. postilaatikolla, kuten olin  luvannu, ei ollu sitä ilmotusta tullu. Menin eltsun luona käymää ja kerroin sille miten mun aamu meni, (lähetti muuten sulle terveisiä), ja oli pahoillaan miten meidän kävi. Kirjastossa kävin, lainasin taas ihan liikaa kirjoja kuten aina. Tilasin instrusta viimeinkin vain ne lukulasit ja VAU minkäväriset, voi kun voisit ne nähdä. Kun siis pitäs vaan vasemman silmän linssi uusia vanhoissa, mietin sitä vielä miten sen kaa teen. Sä osaisit neuvoa kuten aina, nyt pitää miettiä ihan ite. Sitten kauppaan, jossa tapasin entisen työkaverin, itse asiassa kaksi, toiselle sanoin, että voisin listan tai kaksi tehdä kesällä jos tarvii, mutta kroppa ei kestä kovin paljoa, joten en enempää lupaa enkä pysty tekeen,mut jos pulaa on niin menen. toisen kanssa juttelin vaikka kuinka kauan, sinustakin vaikka et ehtiny siihe tutustua. Mukava muija. Sen kanssa vois vaikka joskus käyä jossai bailaamassa, tai niillä on kyllä sie pänt. niin paljo tilaa et sie voi bailata iha porukalla.

Sit kävin kirpparilla, ku ensi olin käyny pankkiautomaatilla, sä tiet että sie ei voi ostaa kortilla, toin sulle tänään ton lasienkelin ja sydämen missä on kynttilä, se oli sie jo valmiiksi. Ja se enkeli ON lasia, ne pienet on jotain muovia. Kukaa muu ei ole tainnu käydä, I on tuonu haudan päälle havuja ja se näytti vielä viime viikolla nätiltä, mutta ei tänään. Sun pitää osata nyt uida, koska sun haudassa taitaa hana vuotaa tai jotain, oli meinaan vesi sen verran korkealla. Silti korkkareissani otin monta kuvaa ja yhden niistä julkaisen tässä, ne mitä olen tuonut sinulle ovat kuvassa, näetkö. Tottakai näjet. Vielä kaukaa katsoin miten vilkutit minulle sen kynttilän kautta, en uskonut että se palaa edes, kun se vain tuikku ja vähä oli tuultaki. "



Kävellessäni katsoin monta kertaa taakseni, kynttilä vilkutti edelleen. Pysähdyin ja Ajatus, tuolla on riutunut, kidutettu, loppuunkulutettu kylmä ruumis. Seppo ei tarvitse sitä enää, Seppo on nyt Vapaa. Hän ei tarvitse enää sitä ruumista, jonka vankina oli vuosia. Hänen ei tarvitse enää kärsiä. Hän voi olla täysin kokonaan oma itsensä. Suoraan sanoen, en edes tiedä mitä olen kirjoittanut. En ole vielä itsekään lukenut, luen kun julkaisen, kaikki tämä tuli suoraan selkäytimestä, sydämestä, sielusta kuka mitenkin sen haluaa sanoa. Ja kaiken lisäksi kaikki mitä kerroin Sepolle tuossa, tapahtui oikeasti tänään. Minulle kun joskus sattuu niitä päiviä, että ihan mitä tahansa voi tapahtua, olen edelleenkin Siriuksen koemarsu. Ihanaa, olen ihana. Minä olen joku.