Hädin tuskin silti, niin paljon vastoinkäymisiä ollut kuitenkin. Hautajaiset olivat perjantaina 2.3, poikani 21-vuotis päivänä. Olen väsynyt, masentunut, yksinäinen ja loppuun kulutettu. Kirjoitan lisää kun jaksan. Ja kerron elämän tositarinoita lisää.

Älkää unohtako, etten olen unohtanut blogiani. Kaipaan tätä kirjoittamista, mutta en vain ole jaksanut. Onneksi minulla on ystäviä ja ymmärtäviä ihmisiä lähelläni. Yritän parhaani selvitä tästä kaikesta, mitä olen kokenut. Sanon, kuten roolihahmoni näytelmässä, jossa olen: Kyllä sitä vielä tässäkin iässä kaipaa onnenpäiviä, vaikka eivät ne niin keväisiä enää olekaan, mutta kyllä syksylläkin paistaa aurinko."