Jassoo, Koruttoman kaunista heitti minulle haasteen takaisin, joten tässä sitten viisi hyvän mielen asiaa lisää. Nämä olivatkin sitten jo vaikeampia mietittäviä, olin jo ne kymmenen nopeaan mieleen tullutta kirjoittanut. Ne mitkä ovat lähes koko ajan läsnä, tai ainakin jollain tavalla lähellä. Nyt mietin sitten jo vähän laajemmalti asiaa. Halusin vähän isompia hyvänmielen asioita käsitellä kuin kissan asento tai sukkapuikot.
 

1.       Nuoret ihmiset, varsinkin yläasteikäiset, joiden kanssa olen ajoittain työn puitteissa, eli kun olen sijaisena yläasteella. Heidän osittainen lapsenomaisuutensa ja kuitenkin jo aikuisuutta häivähdys. Heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä. Vaikka suoria sanoja sanotaankin, jopa opettajalle, on oikeanlainen keskustelu joskus hyvinkin antoisaa. Heidän nuoruuden aito iloisuutensa ja taito olla vain omia itseään. Suurimmalla osalla on onneksi vielä näin. Tässä iässä on nuorella kaikki mahdollisuudet vastaanottaa uusia asioita, ja meidän aikuisten tehtävä on antaa hyviä asioita, kannustusta ja tukea. Ikävä kyllä edes omat vanhemmat eivät sitä aina osaa antaa. Arvostakaamme juuri tätä ikäluokkaa. He eivät ole itsestään vielä ”pahoja”, ympäristö muovaa heitä, toisten käyttäytyminen heitä kohtaan. Sanonta ”Nuoruus ja tyhmyys, vanhuus ja viisaus”, minusta ei pidä paikkaansa. Monesti vanhempi ikäluokka käyttäytyy jopa huonommin toisinaan kuin nuoret, mistä siis nämä nuoret ottavatkaan mallia, juuri näiltä ikäluokilta. Joten eiköhän katsota peiliin, ennen kuin nuorisoa aletaan moittimaan. Olen aina vilpittömän onnellinen niistä työpäivistä, kun saan työskennellä 13-16 vuotiaiden kanssa.
2.       Hassut tapahtumat ja kommellukset. Jos ne vain osaa ottaa hassuina. Blogissani olen välillä kertonut näitä minulle sattuneita kommelluksia. Koska olen aika ”rento tyyppi”, kuten moni asian ilmaisee, en aina ehdi ajatella mitä teen tai sanon, aiheutuu niistä monesti koomisiakin tilanteita. Kaupan kassalla törttöilyn osaan kääntää asian huumoriksi. Naureskelen kassan kanssa, kun pinkoodi ei osu kohdalleen. Voin sanoa poliisisetälle, etten tasan sitten aja autolla, josta viedään kilvet kesken matkan, kun ajoneuvovero on ”vain” kaksi viikkoa myöhässä maksattamatta. Siitä on kirjoitus jossain kohtaa täällä. Myönnän, olen blondi ja myönnän että käytän sitä hyväkseni, mutta vain hyvässä mielessä. Minun blondiuteni antaa muille ihmisille hyvät naurut usein. Olen viisaasti blondi = olen positiivinen. Joskus tietenkin minullakin on huonoja ja vieläkin huonompia päiviä. Mutta pääasiallisesti olen Positiivinen Blondi.
3.       Vapaus/yksin oleminen. Yllätys, yllätys, jopa minulle itsellekin. Siis tuo yksin oleminen, ei yksinäisyys. Monia vuosia aiemmin yksin oleminen ahdisti minua, piti olla koko ajan menoa ja meininkiä, en osannut pysähtyä ja kun jouduin pysähtymään, oli pakko keksiä jotain tekemistä. Nykyinen-entinen/nykyinen tai mikä lie mieheni, Olli kuitenkin, sai minut olemaan jotain aivan muuta kuin olisin halunnut olla. Alkoholismi,  lievä(?) narsismi, ja kaikki se paska mitä hän aikoinaan syyti päälleni sai minut voimaan pahoin sekä henkisesti ja fyysisesti. Hän oli kuitenkin pitkiäkin aikoja töissä, viikkokunnassa jossain päin maata, aloin oppia nauttimaan yksinäisyydestä ja vapaana olemisesta. Seppo opetti minulle rauhallisuutta, kiireettömyyttä. Hänen sairautensa aiheutti rajoituksia koko ajan enenemässä määrin ja se rajoitti minunkin elämääni. Ja taas ahdisti aluksi. Silti jossain vaiheessa aloin oppia nauttimaan rauhallisuudesta ja kiireettömyydestä. Sepon muuttaessa pois, minulla oli vapaus, tavallaan. Olin vapaa päättämään mitä teen, minne menen, koska menen jne. Minun ei tarvitse ottaa töitä vastaan, ellen jaksa/halua tai minulla on jotain muuta tiedossa. Silti on ihanaa mennä töihin tai juuri siksi. Minulle riittää lyhyet keikat, talous on epävakaasti turvattu, mutta olen pärjännyt. Kotona viihdyn nykyisin yksin ja teen asioita joista nautin, ne ovatkin pitkälle niitä mitä listasin edelliseen kymmenen listaan. Tästä asiasta voisi kirjoittaa ihan oman postauksen.
4.       Kauppojen hyllyt. Liittyy tavallaan tuohon edelliseen, kiireettömyyteen. Ruokaostokset teen vain olosuhteiden pakosta ja silloin en osta kuin sen mitä tarvitsen,nopeasti. Joskus menen kauppoihin vain katselemaan hyllyjä, ihastelen tavaroita ja värejä itsekseni. Ihan kaikkea, leluista moottorisahaan. Lankahyllyt vetävä puoleensa aina, samoin lehti- ja kirjahyllyt. Hyllyt, joissa on koriste-esineitä, enkeleitä , nukkeja ja pellejä. Niitähän keräilen, haudoille vien enkeleitä. Toisessa blogissani on näitä minun keräilyjuttujani esitelty hieman. Kirpputoreilta kuitenkin lähinnä ostan niitä, koska ovat toki halvempia siellä, ja löytyykin paremmin. Mutta enkelit saattavat normikaupoisakin maksaa euron pari,siis pienet, niitä vien haudalle, Pilvillä on siis jo 21 ja Sepolla jo seitsemän. Kotona tietenkin muutama arvokkaampi enkeli. Hyllyjen väleissä on hauska vaeltaa ja miettiä samalla asioita. Mutta kiire ei saa olla minnekään, enkä ole todellakaan silloin ostomielessä matkassa, jotain pientä saatan ostaa, joskus en osta mitään.
5.       Blogi, bloggaus, toiset bloggaajat. Tämä blogi on tullut aikojen kuluessa aina vain enemmän tärkeäksi. Olen aina yrittänyt kirjoittaa päiväkirjoja, jotka ovat vähitellen hiipuneet muutamaan sanaan noin kolmessa kuukaudessa viimeistään. Tämä on pysynyt ja elää minun elämääni. Toisen blogin laitoin alulle, koska en tähän en halunnut sotkea harrastuksiani ja keräilen sinne kuvien kera asioita käsitöistäni, eläimistäni ja muista vastaavista asioista. ”Kaksoiselämää”, no olenhan kaksonen jo horoskoopiltani. Joskus olen ajatellut, jaanko liikaa omia asioitani kaikkien luettavaksi, mutta palautteet, joita ajoittain olen saanut, eivät ainakaan negatiivisia ole olleet, onneksi. Jossain vaiheessa minulla oli varmaan kolmisenkymmentä blogia seurannassa, mutta osa niistä ei päivittynyt juuri ollenkaan, osassa ei ollutkaan minua kiinnostavaa asiaa, joten olen niitä vähitellen poistanut. En ole nyt laskenut paljonko on jäljellä, mutta on niitä silti toistakymmentä varmasti. Toisen blogin seurattavat liittyvät kaikki käsitöihin ja vastaaviin, muutama eläimiin ja siellä on todella runsaasti minulla niitä.


Olisiko siinä jo riittävästi. Luulisin, ne keille annoin haasteen, ovat varmaankin niitä, jotka päivittävät blogiaan suhteellisen usein ja heidän elämänsä jollain tavalla koskettaa myös omaani. Ja nyt kolme teistä on tehnyt tämän haasteen, ja huomaan, että moni asia on samankaltainen kuin minun hyvän mielen asiat. Toivottavasti kukaan ei jatkohaasta minua enää, koska tässäkin oli jo miettimistä, viidessä asiassa. Ja olen käsitellyt asiat melko laajasti, että tavallaan tässä on enemmänkin kuin viisi.