Ei minua huvittaisi kirjoittaa vaatteista. En kuulu niihin naisiin, joille vaatteet ovat ensisijaisen tärkeät. Ostan melko harvoin vaatteita. Kaapissa on vaatteita, mutta lähes aina laitan samoja päälleni. Kunhan ovat suurin piirtein puhtaita, eikä senkään niin väliä jos piipahdan kyläkaupassa, jossa käy kylän väki haisevissa, kuraisissa työvaatteissa. Keskustaan mennessäni katson vähän tarkemmin mitä puen. Kotona saatan koko päivän kuleksia yöpaita ja legginssi-kalsarit päällä, villasukat jalassa ja vielä lisäksi karvatossut, ylisuuri miesten flanellipaita lämmikkeenä yläpäässä. Rennosti.

Joskus on kuitenkin hetkiä, jolloin oikein suunnittelen mitä laitan, kirjoitus Hei Rakas, Kiitos Anna ja muut lukijani, kertoo yhdestä sellaisesta hetkestä. Kesällä kiskasen mahdollisimman kevyen mekon päälleni, jos vain on lämmintä, ei liivejä alle kiristämään, mahdollisimman helppoa ja kevyttä. 

Välillä iskee into tehdä vaate, ja teenkin sen sitten samantien. Ja sitä käytetään seuraava kuukausi. Joskus nuorempana, kun tyttäreni oli noin kymmenen korvilla, minä siis, öh, alle neljäkymmentä, sanoi minulle useinkin lähtiessämme jonnekin; Äiti, pue päälles jotaki että näytät ihmiseltä. Minulla saattoi olla ihan mitä tahansa epämääräistä päälläni, kerrospukeutumista, toisiinsa täysin yhteensopimattomia vaatteita. Ja ihan tahallisesti puettuna, ihan sama miltä näytin, kunhan itsellä oli hyvä olla. Edelleenkin sama juttu. 

Osaan pukeutua kyllä oikein vaikka presidentin vastaanotolle. Minulla on kyky valita vaatteet tilanteeseen sopivaksi, minulla on hienojakin vaatteita ja onkin ihanaa pukea itsensä vaikka prinsessaksi. Sopivia jakkupukujakin löytyy, flanelihousut, farkut, nahkatakkia, kaikkea löytyy laidasta laitaan. Pukeudun kuitenkin juuri niin kun parhaalta tuntuu. Hautajaisiin tein oikein hienon mustan puvun. En tiedä voiko sitä paljon muualla käyttääkään, ehkä pitäisi jotain mekolle tehdä ettei olisi niin surupuku.. 

Vaatteet, niin mitä sitten, ne kuulemma pitää olla päällä, kun tapaa muita ihmisiä, ja Suomessa tulee kylmä ellei ole vaatteita. Voisin silti olla ihan hyvin ilman niitäkin, kotona saatan kulkea alastikin ja kesällä pelkät bikinin alaosa ylläni. 

En minä enempää vaatteista. Huono tehtävä, pukeudun aina lempivaatteisiini,oli päälläni sitten ihan mitä tahansa. Haluan alkaa lukemaan seuraavaa tehtävää, tämä oli tylsä. Siksi harmaa tekstin värikin. Niinkerta.