Pääsiäisenä luin Kaiken mitä olen kirjoittanut, aivan alusta saakka. Olen myötäelänyt ja aina vain myötäelänyt. Ei minun tarvitse enempää tällä hetkellä enää myötäelää, joku muu saisi nyt myötäelää minun kanssani. On heitä ollutkin, mutta minun osuuteni on toistaiseksi tehty, en jaksa enää myötäelää tässä vaiheessa. Hyvä kun jaksan elää itseni kanssa. Minun pitää välillä myötäelää itseni kanssa, olen aivan loppu kaikesta ja tarvitsen muita ihmisiä myötäelämäään kanssani. Eihän minun ole juuri nyt pakko - ei ole. 

Kävin psykiatrian polilla viime viikolla ja viimeinkin, sain sen diagnoosin mitä olen jo varmaan kymmenen vuotta, ellen kauemminkin  epäillyt. Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Jotenkin helpotti, että joku ottaa tuonkin asian todesta. Olen monessa terapiassa sitä yrittänyt kertoa, mutta aina olen saanut vain masennusdiagnoosin, sattui vielä olemaan "vauhtiviikko" meneillään, mikä ei monessakaan terapiasuhteessa ole ollut näkyvillä. Sain uuden lääkityksen, jonka tehoa en vielä tiedä, koska vasta vajaan viikon olen sitä käyttänyt. Ensi viikolla uusi käynti. Tämä psykiatri, kai se sitä oli, ajatteli myös minulle traumaterapiaa, ja tunnen itsekin olevani sellaisen tarpeessa, vaikka en tiedäkään mitä sellainen oikeastaan pitää sisällään. Mutta eiköhän tuokin aikanaan selviä. 

Kävin tänään Sepon äidin luona, hän on vielä elossa ja terveesti järjissään, fyysisesti avun tarpeessa ja asuu palveluasunnossa, samanlaisessa missä Seppo ehti asua vain pari kuukautta. Se oli traumaattinen käynti. Siis äidin luona käynti. Tajusin itsekin lähtiessäni sieltä, etten ole lähelläkään Sepon kuolemasta selviämässä. En ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa, on minulla ennenkin ollut traumaattisia tapahtumia ollut elämäni aikana, ja osaa niistä olen käsitellyt täällä blogissakin. Vai onko tämä viimeisin se pahin, kun kaikki muu on jo koettu. Traumoja traumojen päälle ja nyt on kuppi täynnä ja vuotaa jo ylikin.

Minä en siis nyt myötäelä enää kenenkään elämää, minä haluan, tarvitsen itse myötäelämistä enemmän kuin koskaan. Seuraava tehtävä, kiitos.