Joopa joo, Annakin jo ihmetteli, että miksi tehtävä on liitetty materiaaliseen onneen. Ja minä samoin, kirjassa ei vielä tähän materiaan kovin paljon olekaan liitetty Onnellista arkea, yksi taisi olla, Nauti omaisuudestasi, mutta senkin voi käsittää sekä materiana, että henkisenä omaisuutena. Mutta miten tämä. Ota osaa arpajaisiin, miksi ihmeessä, kun niistä ei kuitenkaan mitään voita. Lähetä joka kirjekuoressa olevat kaikki kupongit, joilla voittaa matkoja, autoja ja kymppitonnin rahaa päälle ja yllätyspalkintoja suorastaan satelee, jos lähetät viiden tai seitsemän päivän sisällä! Joo eipä ole paljon sadellut. Ja kaiken lisäksi sama kirjekuori, jossa tuo tarjous oli, on tullut naapurille jo viikko sitten. Että hä!

No kuitenkin tästä tehtävästä intaantuneena, tein puoleen vuoteen eka kerran pitkästä aikaa r-kioskilla täyskenon 50 centtiä panos. 5 euroa, sain takas 2 euroa. Netin kautta uusin ko kenon, jälleen 5euroa, sain takas 9,50 euroa. Laitoin siis 10 euroa ja takas tuli 11.50 euroa, eli voitinko jotain? Joo, ja nyt en tiedä vaikka siellä olis mitä, kun en ole muistanut tarkistaa, kun laitoin vielä kerran sen. Toisin sanoen olen häviöllä, ellei tällä välin ole tullut enemmän kuin 5 euroa takas. 

Ne kirjekuoret, joissa tarjotaan lehteä ja niitä palkintoja, avaan vain sen vuoksi, että niissä on joskus jotain mukana, viimeksi oli neljä kukkapostikorttia, toisessa neljä Maisa ja Kaarina korttia. Joskus on tarroja ja sellasta, kylläs tiätte. Niitä, joissa oli oma nimi ja joissakin jopa osoite mukana, olen käyttänyt kirjojeni kansilehdille, kun kuljetan niitä töissä mukana toisinaan (askartelu/käsityö/taide-kirjoja mm.).Tai jos lainaan niitä, on omistajan nimi kirjassa.

Pitää oikein tarkistaa kirjasta välillä, mitä tämä tehtävä nyt oikein pitää sisällään, etten kirjoita mitä sattuu. ..todennäköisyys voittamiseen on siis paljon mahdollisempi jos osallistuu kuin jos ei osallistu lainkaan.. No tuohan on aivan itsestäänselvyys. Mutta jos osallistuu voiton mahdollisuus on silti lähes olematon. En ole kenenkään kuullut koskaan voittaneen matkaa tai autoa niiden tarjouskirjekuorien kautta. Missä näiden voittajien nimet julkaistaan? Vai onko niitä voittajia olemassakaan?

Luota onneesi on ihan asiaa, mutta se onneen luottaminen lähtee kyllä ihan jostain muualta kuin edellämainituista. Tällä hetkellä kaikesta huolimatta tunnen olevani lähes onnekas. Minua on nyt aktiivisesti hoidettu niiden nivelten kiertäjäkalvontulehdusten vuoksi, ja tuntuu ettei tulehdus aio minuun asumaan jäädä. Olen saanut oikean diagnoosin psyk.polilta ja siihen uuden lääkkeen, jonka sivuvaikutukset alkavat pikkuhiljaa laantua. Kaksi ensimmäistä viikkoa tuntui, että minun kaksisuuntainen oli välillä neli- tai jopa kuusisuuntainen. Mutta nyt alkaa tasaantua nekin oudot olot. Minulla on keskussairaalaan aika monelle taholle eri vaivojen vuoksi, ja osassa tutkimuksissa olen jo käynytkin, tuloksia odotellessa - Olen siis alkanut viimeinkin hoitamaan itseäni, ennen hoidin sairasta miestä ja oma terveys petti ihan huomaamatta. 

Jaksan järjestellä kotiani uuteen järjestykseen ja sisustan eri tavalla, en silti osta mitään uutta, ei ole varaa, mutta tavaroiden paikkoja vaihdellen saa paljon aikaan. Esimerkiksi ne Enkeli-hyllyt on yksi juttu. Vaikka siellä on yksi "alttari" kuolleille rakkailleni, on se olohuoneessa sellaisessa paikassa, ettei sitä edes näy, ellei mene huoneen nurkkaan suoraan kaappia vastapäätä. Ja muuta vastavaa. 

Minulla on mieskin, mutta en aio hänestä kovin paljon vielä kertoa, niitä juttuja voi  lukea vuoden 2008(ja kai 2009) sivuilta, koska mies on sama jonka jätin. Olen vielä kuitenkin niin paljon Sepossa kiinni, ja yritän joka päivä lieventää tätäkin asiaa. Aina millin tai kaksi kerrallaan, ei mitään harppauksia. Nyt tänään on kerrankin päivä, ettei tule taivaalta mitään märkää, kävelin tontillani ja mietin samoja asioita kuin jossain aiemmassa postauksessa, mitä Seppo oli tuohon ajatellut tehdä, jos olisi jaksanut jne. Samalla kiitin jokaisesta asiasta, jonka hän ehti tehdä kanssani, syksyllä en osannut, nyt osaan. Raparperista, minkä kaivoin hänen mökiltään aikoinaan ja istutin juurakon omalle pihalle, siinä on jo alut kovasti näkymässä. Kiitin yhden männyntaimen kohdalla, jonka Seppo pelasti toukilta, tiesi mäntysuopa-vesiliuoksen auttavan häädössä. Mänty on jo isohko. Ja muuta vastaavaa. Pellolla oli aamulla valtava kurkilauma, menin ulos aamukahville ja katselin ja kuuntelin kurkia. Seppo olisi ehdottomasti ollut heti ulkona, istuin vanhan puulaatikon päälle ja kysyin, näetkö Seppo, kurjet on taas tulleet. Samassa pieni tuulenvire tuntui vasemmalla poskella ja hiuksissa, Seppo olisi istunut siinä kanssani juuri vasemmalla puolelle, kuten aina ennenkin. Tiesin, että Seppo oli siinä, mutta vain eri olomuodossa. Sanoinkin, sinä et siis jättänyt minua, vaihdoit vain olomuotoa. Ja tulin onnelliseksi siitäkin, vaikka nyt kyllä kyyneleet tippuu miljoonaa kun kirjoitan tätä, en näe edes kunnolla kirjoittaa.

Olli on niin erilainen, ettei sovi samaan postaukseen, hänen aikansa tulee aikanaan. Silti olen tavallaan onnekas, minulla on asioita, joista voin olla onnellinen, vaikka sitä matkaa tai autoa kymppitonnin kera ei tulekaan.