Kirjan nimi Virginian vaatteet. Kirjoittaja Anna Maria Mäki. Lyhytproosaa. Kustannusyhtiö TEOS. Helsinki. 2001.
Tämän paremmin en edes minä itse osaisi luennehtia itseäni.

KESKENHEITTÄJÄ

Hän pulppuaa vettä, kiehuvaa vettä joka purskahtaa ulos kuin geysir, kuin jatkuvasti vettä sylkevä geysir, joka ei ikinä lopeta. Hän selaa muistikirjaa ja lukee otteita, hänellä on pää täynnä ajatuksia, ettei hän ehdi sanoa niitä ennen kuin ne ovat menneet. Hän pulppuaa puhetta kuin kiehuva vesikattila, johon perunat olisi laskettava, mutta kun ei ehdi. Hän kävelee kuin olisi kiire, mutta mihinkään ei ole aikaa pysähtyä. Hän kerää kaiken vastaantulevan, hylätyn pensselin maasta, vääntyneen rautalangan, usb-liitäntäjohdon. Hän kuljettaa mukanaan kameraa ja kuvaa kaiken, syksyisen lehden jossa erikoinen reunus, kiviaidan kuvion joka muistuttaa koiraa, yliajetun juomatölkin jossa näkyy hevonen. Hän kiinnostuu kaikesta, aloittaa kaiken ja kiinnostuu taas. Hän aloittaa opinnot, kurssit, työt, ihmissuhteet, ja jättää ne kesken, kun tulee muita asioita. Hän suunnittelee taidenäyttelyitä, kirjoja, musiikkia, kunnes innostuu taas uusista aiheista, ja aiemmat kasaantuvat hänen mieleensä kuin karsta moottoriin. Hän ehkä kärsii. Hän suunnittelee keskenheittäjien Suomen mestaruutta. Hän odottaa, että tulisi joku, joka siivoaisi asunnon, järjestäisi työn, kirjoittaisi kirjan, synnyttäisi lapsen ja peittelisi illalla nukkumaan, mutta sellaista ei tule. Sellaista ei ole.

Kirja sivut 101-102.

Tuossa tarinassa on kaikki muu, paitsi tuo synnyttäminen, kuin minä. Tällainen minä siis olen.
Pitäisikin johon sivulaatikkoon laittaa Luetut kirjat-osio. En ole aikoihin lukenut mitään, erinäisistä syistä, kuten varmaan ymmärrätte. Nyt kun taas saanut itseni tarttumaan kirjoihin, ne ovat aivan erilaisia kuin ennen lukemani. Lähinnä dekkareita, draamaa, sopivasti romantiikalla maustettuna, kauhuakin jopa olen lukenut aiemmin. Mutta ei mitään sellaista mitä nyt käsiini suorastaan tipahdellut. Kai niiden/näiden aika on juuri nyt. Osana uuden elämän alkua ja vanhan taakse jäämistä, mitä lie. Ja kirjan olen aiemmin valinnut myös sen mukaan mitä paksumpi kirja, sitä parempi, kestää kauan lukea. Nyt hyvä kun vihkon vahvuisia. En ehkä jaksa vielä lukea pitkiä kirjoja, keskittymiskykyni ei vielä riitä.