Olin näköjään jo aloittanut tätä tarkistuslistaa tekemään syksyllä ja olin päässyt jonnekin numeroon 40, joten päätin sittekin tehdä koko listan. Toisaalta, oli mielenkiintoista katsoa kaatsepäin,lukea miltä silloin tuntui ja maistella samaan aikaan  tämän hetken tuntemuksia, vertailla niitä. En enempää tästä kirjoita, alla tulee olemaan luettavaa tarpeeksi.

32 – 61

 32. 17.10.2011  Älä sekaannu
Tänä päivänä, eikä muinakaan minun elämääni ei sekaannuttu yhtään ylimääräisesti. En myöskään itse halunnut kuin olla rauhassa ja sainkin olla. Tehtävä onnistui

33. 20.10 2011  Kosketuksen tärkeys
Minä halaan aina ystäväni vaikka olisin heidät eilen nähnyt, olen oppinut halaamaan naapurin mummoa, joka elää minun kanssani tätä vaikeaa kautta. Hänen oma miehensä sairasti keuhkoahtaumaa, vaikka ei elämässään ensimmäistäkään tupakkaa polttanut, työn vuoksi hän sen sai. Ei ollut tietoa erilaisten aineiden vaikutuksesta terveyteen, eikä suojaimia. Kosketus on minulle elämänehto, ilman sitä näännyn sekä henkisesti että fyysisesti.

34. 24.10.2001  Valitse onnellisuus
Onnellisuus on tuon päivän tekstiä kirjoittaessani ollut aika kaukana kaikesta yhteisestä ajastamme ja koko elämästäni pitkään aikaan. Valitsen onnellisuuden mieluummin kuin sen olotilan mitä tunsin silloin, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Toivoin vielä olevani joskus onnellinen tai ainakin vähemmän murheellinen

35.  27.10.2011  Kokeile meikkiä
Meikkaamisesta olisi voinut kirjoittaa melkein kirjan, olen ollut joskus aikoinaan,kahteenkin otteseen, Oriflamen edustaja. Meikkivarastoni niiltä ajoilta on valtava, ja tietenkin kaikki mitä myöhemmin on tullut hankittua. Mutta tuo päivä, jos olisin meikannut, olisin saanut itkeä naamani raitaiseksi meikkivoiteista ja poskipunista, ripsivärit valuneet ja olisin ollut kävelevä Halloween –zombi. Että se siitä meikkipäivästä.

36. 30.10.2011  Lue uusi kirja
Eipä ole tullut viime aikoina paljon luettua varsinaisia kirjoja, tässä elämän kirjassa on ollut tarpeeksi lukemista. Rakastan kirjoja, kaikenlaisia kirjoja, voisin ostaa taloni täyteen kirjoja, jos se olisi mahdollista. Ja ostankin aina kun näen niin mielenkiintoisen, etten kaupassa, antikvaariossa tai muualla en voi sitä enää käsistäni hyllyyn takaisin asettaa. Nyt kuitenkin tämä elämän kirja on ollut tärkein saada päätökseen ja aloittaa uusi kirja toisenlaisesta elämästä. Vähitellen, sana sanalta se alkaa muodostuakin.

37. 2.11. 2011 Ole spontaani
Tämänkin tehtävän sain liittymään koko näihin viime aikaisin tapahtumiin. Osasin avata suuni ja puhua asioista, antaa tulla sisintäsi julki. Tietenkin vain harvoille ja valituille. Mutta sain henkistä tukea  ja apua paljon. En jäänyt hautomaan itsekseni liikaa, vaikka toki sitä teinkin, ja sekin kuuluu asiaan. Otin asioista selvää, ja se auttoi myös huomaamaan, mitä tärkeitä asioita on jäänyt hoitamatta ja olisi jäänyt kokonaan ikuisiksi ajoiksi, ellen olisi spontaanisti ja oma-aloitteisesti ottanut asioihin kiinni.  Ja sain myös kiitosta niistä.

38. 4.11.2011  Nauti omaisuudestasi
Ei mitenkään erityisen tärkeä asia minulle, minulle riittää välttämätön elämiseen tarvittavat asiat. Kaikkea muuta ilman pärjäisin, nautin silti kirjoistani, langoistani, käsityövälineistäni, maalausvälineistäni, asioista joista monelle muulle ei ole mitään iloa. Värikynistä, papereista, sukkapuikoista. Olenko outo? Tietokoneesta en tule koskaan luopumaan enää, enkä nettiliittymstä.

39. 7.11.2011  Älä ole uhri
Uhrin ja orjan osaan olen joutunut monesti, jopa tässä näinä aikoina. Tästä osasta kärsin noin kaksi viikkoa, ennen kuin aloitin analysoimaan, tai pystyin analysoimaan asioita niiden oikeilla nimillä. Minä EN ole uhri, minä EN ole orja, minua EI lannisteta, ellen itse anna siihen lupaa. Ja minähän EN anna siihen lupaa. Kärsin uhrautumiseni omassa mielessäni, käsittelin asian loppuun . Olin haavoittunut Susi, nuolin haavani  piilossa muilta, ja arpien alkavan peittää jäljet, jolkottelen entistä ylpeämpänä ja voimakkaampana maailman myrskyihin. Periksi en  anna milloinkaan.

40. 9.11.2011  Opi päästämään irti
Tätä on tässä nyt opeteltu ja vähitellen pala kerrallaan on päästettävä irti. Kertariuhtaisu on hirveää, mutta niin joutuu ikävä kyllä liian moni tekemään. Minulle on annettu onneksi aikaa tähänkin. Lopulta irtautuminen tulee olemaan raskas aika, mutta sekin on tehtävä, jonain päivänä.

41. 10.11.2011 Jaa kohteliaisuuksia
 Luin tuon tehtävän jälkeisen kirjoituksen ja voin vain todeta, että kohteliaisuuksia tuli jaeltua, eikä niistä varmaan yksikään mennyt hukkaan. Sain monta asiaa hoidettua ja toivottavasti myös hyvän mielen asioiden hoitajille, ainakin itselle jäi hyvä mieli
 
42. 11.11.2011 Kuuntele lapsen naurua
Jaa-a eipä siis ollut lapsia lähelläkään, joten en tätä voinut suorittaa täydellisesti. Olisin varmaan kuullut, jos olisin enemmän kulkenut, mutta koska tilanne tuolloin oli mikä oli, ei paljon huvittanut missään kuleksia. Vain muutama hauska tapaus tuli mieleeni poikani tekemisistä ja sanomisista hänen ollessaan pieni.

43. 14.11.2011 Hengitä syvään
Hyvin vähän kirjoitin tuosta asiasta, enkä näköjään ollut edes otsaketta osannut  kirjoittaa loppuun kuten muiden kohdalla. Sepon ja minun tilanne oli mikä oli, suhteet moneen suuntaan sekaisin eikä mikään oikein sujunut, joten siinä mielessä tehtävä oli kohdallaan. Piti välillä oikeasti pysähtyä hengittämään ja miettimään, mitä tässä oikeastaan on tapahtumassa.

44. 20.11.2011 Hyväksy U-käännökset
Tulihan niitä käännöksiä jos jonkinlaista tähän mennessä tehtyä. Välillä vuoristoradassa, välillä maailmapyörässä, asiat muuttuivat ja elivät koko ajan. Siksi kävin koko aakkoset läpi,koska jokaiselle kirjaimelle löytyi jokin merkitys kaikkeen tapahtuneeseen. Selvensi samalla itsellekin monta asiaa.

45. 22.11.2011 Älä ärsyynny kritiikistä
Kritiikkiä olin saanut monelta taholta, mutta myös kannustustakin, kun vain osasin oikeiden ihmisten kanssa puhua. Aloin oppia olemaan välittämättä muiden puheista. En vastannut huonoon kritiikkiin samalla tavalla vastaan. Joko yritin olla ottamatta vastaan niitä tai vastata niihin asiallisesti. Oli kyllä jo muutenkin paska olo kaikesta. Vain minä kuitenkin tiesin parhaiten miten asiat olivat, jos minua ei haluttu kuunnella, se oli muiden ongelma, ei minun.

46. 25.11.2011 Älä aina suunnittele
Olin näköjään kirjoittanut todella pitkän tekstin, toki siinä on kuviakin mukana ja paljon lainauksia muista teksteistä. Ainakin sillä hetkellä koin juuri niin kuin kirjoitin. Tätä kirjoittaessani koen ehkä vieläkin enemmän. Nyt en varsinaisesti suunnittele eteenpäin yhtään mitään. Annan elämän soljua eteenpäin, annan itselleni mahdollisuuden tutkia itseäni ja tunteitani. Tietenkin on asioita, joiden vuoksi on jotain suunniteltava, mutta ne ovat pieniä asioita, antaa suurien suunnitelmien tulla kun niiden aika on.

47. 29.11.2011 Hemmottele itseäsi
Niinpä, tilanteen ollessa kaoottinen, ei ollut varaa eikä halua hemmotella itseään, hemmottelin lähinnä Seppoa siten kuin parhaani mukaan kykenin. Joten siis omat hemmottelut jäivät vähiin. Olin kuitenkin keksinyt jossain vaiheessa nuo tekokynsijutut, koristeet ja koruista olen aina pitänyt, niitä onkin valtavasti, sekä aitoa kultaa, hopeaa ja kiviä sekä mitä erilaisimpia ”rihkamajuttuja”. Nämä kaikki riittivät minulle.

48. 1.12.2011 Vitsaile
Oli meinaan vitsit vähissä tuohon aikaan, joten kaivelin omia hassuja sattumuksiani tehtävän purkuun.

49. 2.12.2011 Keksi hauska idea
Tähän tehtävään otin samanlaisen kannan kuin edelliseen, etsin vanhoja hauskoja ideoitani, joista osan olen toteuttanut ja osa on vain hauskoja ideoita.

50. 8.12.2011 Anna tilaa kasvulle
Vaikka epäilin tuolloin, olenko jättänyt oman kasvuni toisten varaan tai varjoon, voin todeta nyt todella juuri noiden aikojen olleen varsinaista kasvun aikaa. Pysähtynyt, mutta en ollut toimintakyvytön. Jouduin miettimään monenlaisia asioita, olimme Sepon kanssa päässeet tuolloin paljon henkisempään läheisyyteen kuin koko yhdessäolomme aikana. Seppo kuihtui rinnaltani hiljalleen pois ja antoi minulle mahdollisuuden uuteen kasvuun. Olen kiitollinen niistä hetkistä, jotka sain vielä rakkaani rinnalla kokea. En tiennyt miten vähän niitä enää tulisi olemaan. Vain kaksi kuukautta olisi enää aikaa. Onneksi en tiennyt.

51. 13.12.2011 Huolehdi käsistäsi
Käsijutun olin tehnyt jo! Hups. Mutta sitten keksin, kuvia käsistä, etsin kuvakansiosta kuvia ja aloin rajaamaan niistä käsiä. Tämä kuuluu jo sarjaan Hauskat ideat myöskin. Kuvista löytyy Sepon kädet, lapsieni kädet, Sepon lasten käsiä, äitini, poikani kavereita, tyttären poikaystävä, kaksi exääni, no voisi sanoa ehkä kolmaskin. Frida Kahlo, yhden käden omistaja kuoli pian kuvan oton jälkeen tapaturmaisesti. Kaikilla näillä käsillä on kuitenkin jokin henkilökohtainen merkitys minulle, jopa pikkutytön, joka on omien lasteni sisarpuoli.  Odotin tähän kommentointeja, vaan kellään ei ollut sanottavaa. Toisaalta ymmärrettävää.

52. 14.12.2011 Anna itsellesi anteeksi
Tämän tehtävän kohdalla unohdin tehtävän Älä ärsyynny kritiikistä. Elin niin raskasta aikaa, etten ollut jaksaa enää mitään. Olin jo ennen tätä tehtävää syyllistänyt välillä itseäni; mitä tein väärin, onko asiat menneet näin siksi kun en toiminut paremmin. Onko kaikki sittenkin minun syytä ja minä olen väärässä ja muut ovatkin oikeassa. En kirjoittanut tuota blogiin, mutta aloin miettimään edellä mainittuja asioita. Yritin ymmärtää, yritin päästää syyllisyydestä irti. Puhuin varmaan paljon asiasta terapeuttini kanssa, en muista. Puhuin Sepon kanssa. Edelleenkin tulee nuo samat tunteet välillä esille, edelleenkin teen tätä tehtävää.

53. 15.12.2011 Silitä kissaa
Kissa on ollut aina elämässäni mukana, en voisi kuvitella elämää ilman edes yhtä kissaa. Nyt niitä on siis tällä hetkellä neljä ja kovaa vauhtia on pyritty tekemään lisää tässä viime aikoina. Vaikka kuinka olisin koiraeläin, siis Susiemo, olen myös Kissa, olen varmaan jossain entisessä elämässä ollut Kissa. Koirat on kivoja tiettyyn rajaan saakka. Mutta kissan touhuja voisin seurata päivät pitkät. Minulla on satoja kuvia kissoistani. Kattihaasteeseen niitä ripottelen aika ajoin.

54. 19.12.2011 Ole kiitollinen vedestä
Olen.

55. 25.12.2011 Vaihda aihetta
Tässä vaiheessa ehti jopa vuosi vaihtua ennen kuin kykenin kirjoittamaan yhtään mitään. Vasta seitsemäs tammikuuta kirjoitin, tuosta väliajasta tuskin muistan mitään, kuten kirjoitin, olin kuin robotti. En tuntenut oikeastaan mitään, ja silti minä tunsin aivan vaikka mitä. Vaihdoin tunnetilasta toiseen. En tahallani, ne vain olivat, menivät ja tulivat. Ulkopuolella elämä sama, sisäpuolellani vaihtui aiheet jatkuvasti.

56 . 8.1.2012 Muista kukan tuoksu
En tiennyt kuinka lähellä on aika ostaa kukkalaite. Se oli jo ovella. Ostin sydämenmuotoisen laitteen, johon laitettiin kaksi punaista neilikkaa keskelle, minä ja Seppo, loput valkoisia. Seuraavana päivänä haudalla ei ollut ainoatakaan neilikkaa, myös kolmesta muusta laitteesta olivat neilikat kadonneet. Olin järkyttynyt, mitä on voinut tapahtua! Miksi? Asia onneksi selvisi maanantaina, kun seurakunnan puutarhuri kertoi rusakoiden käyvän aterialla haudoilla talviaikaan ja vain neilikat kelpaavat. Oli meinaan vähän arvokasta rusakonruokaa! En ollut edes ottanut kuvaa koko kukkalaitteesta, siitä näkyy vain häivähdyksiä siunaustilaisuudessa otetuissa kuvissa. Laite itsessään on tallella ja siihen voi useaan kertaan laittaa uudet kukat, joten edes sitä voin hyödyntää.

57. 12.1.2012 Älä masennu
Olin päässyt oman masennukseni kanssa jonkinlaiseen tasapainoon ja annoin kaiken rakkauteni ja hellyyteni niihin hetkiin kun kävin Sepon luona. Kuluttavaa sekin, mutta aloin ymmärtämään mihin suuntaan ollaan oikeasti menossa, Seppo ei tule koskaan enää toipumaan ja hän tiedosti tämän itsekin. Niinpä minä annoin. En antanut oman masennukseni enää häiritä. Opettelin näytelmärooliani. Aloin herätä henkiin.

58 . 15.1.2012 Kuuntele kuoromusiikkia
Vaikea tehtävä, jota en edes varsinaisesti tehnyt, höpöttelin muita asioita.

59. 19.1.2012 Ylitä itsesi
Seuraavana päivänä meillä oli kolmevuotis kihlapäivä, jonka muistin vasta tätä kirjoittaessani. Miksi en voinut muistaa silloin? 21-22 välisenä yönä näin unen. Unesta kerroin Sepolle vain osan, että siinä oli kesä ja me olimme nurmikolla ottamassa aurinkoa, sanoin vamaankin myös että kesällä vien sinut käymään luonani. Sitä kesää hän ei siis tule näkemään. Hänen kesänsä on toivottavasti muualla. Myös tämän tehtävän kirjoitusajankohta meni pitkästi helmikuun puolelle. Ylitin itseni kuitenkin koko ajan, koska oli pakko jaksaa.

60. 7.2.2011 Seuraa maailman menoa
Tehtävän purin vasta 13.3. Lukijani tietävät miksi. Seppo kuoli, oli hautajaiset, olin töissä, olin näytelmäesityksissä. Maailman menoa tuli seurailtua monelta kantilta, enkä edes kaikkea kirjoittanut vaikka kaksi eri tekstiä aiheesta teinkin. Tärkeimmät ajatukseni kuitenkin kirjoitin.

61. 20.3.2012 Ole kosketuksissa luonnon kanssa
Olin kosketuksissa niin monen asian kanssa, että kun positiivarien sivuja selatessani ja korttien tekstejä lukiessani, tajusin juuri tuon tekstin sopivan minun mielentilaani ja tähän tehtävään.