Kuten jo totesin, leikekirjoja löytyy jo 70-luvulta. Haeskelin niitä tänään, ja totesin, ettei kannata edes alkaa selaamaan niitä. On lauluntekstejä, sen aikaisia julkkiksia kuvina, on penninrahoja ja ja ties mitä mitä erilaisimmissa kirjoissa ja vihkosissa. Teinikalenteri piti joka tytöllä olla siihen aikaan, ja niitä onkin useammalta vuodella, aivan minipieniä kalentereita, joihin on yllättävän paljon asiaa saatu ympättyä. 

Myöhemmilta vuosilta aivan viime aikoihin saakka löytyy myös monenlaista kirjaa ja vihkoa. Olen ostanut viiden vuoden päiväkirjoja, joita olen sitten muutaman kuukauden täyttänyt ja silleen jäänyt. Ei ole viittä vuotta tullut koskaan täyteen, ei edes yhtä. Sitten niitä on jatkettu liimailemalla kuvia, tekstejä, kortteja ym. Ja suurin osa kirjaa on tyhjää täynnä. 

Minun pitäisikin jossain vaiheessa kerätä nuo kaikki kirjaset ja vihkoset yhteen ja samaan laatikkoon, ja sulkea se sellaisella lukolla, että joskus aikojen päästä sen voi avata jollain pommilla. On sellaisia salaisuuksia ettei paremmasta väliä. On siinä jälkipolvilla ihmettelemistä, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Ja ajateltua. Ehkä on parempi etten itsekään niitä ala lukemaan, ellen ole kunnolla valmistautunut näkemääni. 

Kirjoitin myös, että tämä blogi on eräänlainen leikekirja. Aloin lukemaan alusta lähtien tätä, todella isosti harmittaa vuodet 2009 -  2010, jolloin ei ole kunnon postauksia. Varsinkin 2010 vuosi, jolloin tapahtui paljon kirjoittanut Tuosta vuodesta on kuitenkin kalenterissani jotain merkintöjä. Hyvin niukasti, mutta kuitenkin, lähinnä Sepon sairaalakäyntejä ja muuta vastaavaa. Myöskin sieltä huomaan,miten meidän suhteemme muuttui. Ehkä siksi en ole kirjoittanutkaan blogiin. En ole osannut jäsentää tapahtumia. Huoli ja murhe ovat olleet päällimmäisenä Sepon kunnon heikkenemisen vuoksi. Mutta ei tästä asiasta enempää. Yhteenvetona voin vain kertoa, että leikekirjoja löytyy.