Olen aina ollut valmis tekemään monia asioita, joita minulta on pyydetty. Olin valmis omaishoitajaksi, kun rakkaani sairaus paheni. Se vei minulta paljon henkisiä voimia. Samoin fyysinen työ kaiken talouden hoidon kanssa aiheutti minulle kipuja ja särkyjä, joita minulla ei aiemmin ollut. Nyt on ollut pakko kieltäytyä monista asioista,olen oppinut sanomaan EI. 

Olin töissä 1-4.6 vanhusten palvelukodissa, olin saanut itseni kuntoon kevään aikana, kun minulle pistettiin olkiin ja lonkkiin useaan kertaan kortisonipiikit. No nyt sitten olkapäät ovat jälleen todella huonossa kunnossa. Leikkasin myös nurmikkoni kaksi kertaa ja totesin, etten pysty siihenkään. Olen siis palkannut erään kauempana kylällä asuvan tytön kerran viikossa tekemään sen työn. Harmittaa, ettei itse enää pysty samoihin asioihin kuin ennen. En ole vielä niin iäkäs, että minun pitäisi olla näin huonossa kunnossa, olen vasta vähän yli 50 vuotias. Moni vanhempikin vielä touhuaa vaikka mitä. Miten minä ole saanut itseni näin huonoon kuntoon. Olenko antanut liikaa toisille ja unohtanut itseni? Todennäköisesti. Nyt on siis aika hellittää ja osata ottaa vastaan apua muilta ja sanoa itse se vaikea sana, kieltäytyä asioista joita en todellakaan pysty enää tekemään. 

Henkiset voimavarani ovat myös hyvin rajalliset. Olen jo pitkään sairastanut masennusta, joka aika ajoin pahenee. Tänä vuonna kuitenkin lääkäri on todennut minun sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, eikä oikeaa lääkitystä ole vieläkään löytynyt. Lääkitys, jonka sain keväällä olisi ollut ehkä muuten hyvä, mutta sain siitä pahan allergisen reaktion, joten se piti lopettaa. Lääkäri on nyt virkavapaalla ja sen jälkeen kesälomalla ja ties mitä, joten tapaan hänet vasta syksyllä seuraavan kerran. Kesän yritän pärjätä muilla keinoilla ja masennuslääkkeen avulla tarvittaessa. Yritä tässä sitten, kun ei mikään kiinnosta eikä mitään meinaa jaksaa.