Olen tässä tuntitolkulla siivonnut blogiani. Poistanut kaikki kuvattomat kohdat, näyttävät nyt tyhmiltä, tiedä jaksanko/viitsinkö hakea uudelleen niihin kuvat vai en, jää nähtäväksi. Samalla poistin muutaman joutavan tekstin sieltä täältä, varsinkin jos siinä oli kuva mukana ollut joskus. Kaikki Kattihaaste-kategorian tekstit poistin, mitä niilläkään tekee kun se kuva siinä oli tärkein ja niitä en todellakaan ala sadoista kissakuvistani haeskelemaan uudelleen. Enkä nyt tiedä kuuluko tähän bolgiin välttämättä koko kattihaaste. Kunhan mielenkiinnosta siihen aloin aikanaan, kun noita katteja aina on ollut ja tulee olemaan. Nytkin on taas kaksi uutta pentua syntynyt, samalle kissalle kun viime vuonna eli Lissulle. Hauska juttu sinänsä, ensimmäinen pentu syntyi 2.6 noin 20.25. Eikä toista tai kolmatta ollenkaan. Mutta 4.6 aamulla kuudelta laatikossa olikin kaksi pentua. Ja tiedän että oli syntynyt 4.6, koska katsoin laatikkoon vielä viimeksi kolmannen päivän puolella ennen vuorokauden vaihtumista. 

Paljon tuli ajatuksia myös samalla kun olen nyt uudelleen tarkastellut koko blogia alusta lähtien. Koko ajasta. Miten lyhyellä ajalla on tapahtunut paljon, edelleenkin harmittaa ne välit jolloin olen ollut kirjoittamatta. Eli osa vuodesta 2009 ja 2010 kokonaan, siellä vain yksi päivitys. Varsinkin nyt kun Sepon kanssa olemisesta jäi kuitenkin niin vähän jäljelle, olisi pitänyt kirjoittaa enemmän, koska minnekään muuallekaan en ole kirjoittanut hänen elämäänsä. Meidän elämäämme. Pieniä paloja löytyy omista kalentereista, sairaalakäyntejä, terveyskeskusoleskelua tai jotain muuta vastaava. Onneksi kuitenkin 2011 olen kirjoittanut niinkin paljon. Vaikka ne olivatkin ne pahimmat ajat, se syksy. Ja tämän vuoden alku. 

Ehkä pieni siivous oman pään sisällä on myös tarpeen kaiken tällaisen siivouksen yhteydessä, kuten tein keväällä työhuonettani siivotessa. Päässäni on koko ajan liikaa jotain, enkä saa sitä ulos painamasta mieltäni. Mielialat vaihtelee, en pysty töihin, kotona vain olen, tuntuu etten edes halua täältä enää minnekään. Saan paniikkikohtauksia, jos lähden kotipihaa kauemmaksi. Ei normaalia ollenkaan. Syksyllä  vasta aletaan miettiä psykiatrin kanssa uutta lääkitystä ja hoitomuotoja, en tiedä mihin kaikki johtaa. En tiedä välillä mitään muutakaan.